Sen verran kiirettä on pitänyt, että edes blogia ei ole ehditty päivittää. Viime viikon lauantaina juhlimme meidän häitä Etelä-Pohjanmaalla ja valmisteluja tehtiin kovasti aina myöhälle perjantai-iltaan asti. Häät oli aivan ihanat eikä edes sade latistanut iloista juhlatunnelmaa. Tepi ja Tito eivät valitettavasti päässeet osalliseksi itse hääjuhlasta vaan viettivät päivän lomaa lomahoitolassa autuaan tietämättöminä kaikesta häähössötyksestä. Ja hyvinhän pojat olivatkin viihtyneet hoitolassa. Ainakin ruoka oli maistunut ja kavereita oli riittänyt. Niinpä seuraavana päivänä hakiessamme poikia kotiin vastassa oli kaksi iloista hännän huiskuttajaa, eikä väsymyksestä tai stressistä ollut tietoakaan.
Kun lopulta juhlien jäljet oli saatu siivottua ja viimeisetkin vieraat oli hyvästelty, pääsimme mekin pakkaamaan automme ja suuntaamaan kohti Posiota lyhyelle häälomalle. Loma tuli todella tarpeeseen, sillä jännitys ja pieni stressi sekä muutama huonosti nukuttu yö olivat hieman verottaneet voimavaroja. Mökkimme sijaitsi Livojärven rannalla kaukana sivistyksestä ja lähimmät naapuritkin olivat sen verran etäällä, että oma rauha mökillä oli taattu. Koirat saivat juosta ulkona vapaana ja välillä pojat pääsivät haukkumaan muutamaa mökin lähistöllä liikkunutta poroakin, mutta perään eivät sentään meidän tohvelisankarit uskaltaneet lähteä.
No eihän meidän loma sitten ihan täysin ilman draamaa sujunut, sillä harmiksemme ulkona oli paljon jos jonkinlaista ötökkää, jotka eivät jättäneet rauhaan ulkona kirmailevia poikia. Seuraavana päivänä huomasinkin, että Tepiä oli purrut joku ötökkä huuleen ja pian siihen ilmestyi punainen patti. Tepi oli puremasta hieman rauhaton ja yritti hinkata päätään joka puolelle. Seurailimme vähän aikaa tilannetta ja kauhuksemme huomasimme, että Tepin kuono vain paisui ja paisui. No sitten puhelin käteen ja konsultoimaan viisaampia. Sussulle otetun pikaisen puhelun jälkeen totesimme, että nyt tarvitaan ensiavuksi kyytablettia, joita meillä ei tietenkään sattunut olemaan mukana. Niinpä otimme koirat autoon ja kaarsimme naapurin pihaan, jossa siis vuokraisäntämme asusti. Heiltäkään ei löytynyt kyytabletteja, joten jatkoimme matkaa kohti Posion keskustassa sijaitsevaa apteekkia. Siinä sitten melkoisella vauhdilla ajeltiin pientä soratietä niin eiköhän hirvi hypännyt metsästä suoraan auton eteen. Lukkojarrutus täydestä vauhdista ja vältimme vain täpärästi yhteentörmäyksen hirven kanssa. Kyllähän siinä sen verran säikähti, että itku meinasi päästä. No matka jatkui ja Tepi sai kyytablettinsa, joka melko pian alkoikin vaikuttaa ja kuono alkoi palata entisiin mittoihinsa. Seurailimme Tepiä vielä jonkin aikaa, mutta pian Tepin häntä alkoi heilua jo entiseen tapaan ja ulos vaan piti kovasti päästä juoksentelemaan. Yllä kuva Tepin turvonneesta kuonosta. Alla Tepi jo hieman parempivointisena tiirailee lintuja.
Loppuloma sujuikin hieman rauhallisemmissa merkeissä saunoen ja patikoiden. Pojat olivatkin innoissaan kun lähdimme metsään patikoimassa sellaisen 15 km lenkin. Ihmeen hyvin ne jaksoivat juosta välillä edellämme ja välillä omia reittejään metsässä hajujen perässä. Tepi ja Tito taisivatkin juosta tuplasti sen matkan minkä me kävelimme. Tauoilla pojat täytyi ottaa hihnaan kiinni, kun muuten eivät olisi ymmärtäneet levähtää ollenkaan. Veneilykin oli poikien mielestä oikein mukavaa puuhaa, vaikka Tepi hieman arkailikin. Tito rohkeana poikana ei ollut millänsäkään.Nyt on taas vähitellen palattu normaaliin päiväjärjestykseen ja seuraavaksi katseet suunnataankin sitten kohti Oulun KV näyttelyitä! :)
