Jyväskylän erkkari

No eihän sitä kovin pitkää näyttelytaukoa sitten maltettu pitää. Kävimme nimittäin viime sunnuntaina pyörähtämässä Jyväskylän erikoisnäyttelyssä. Reissusta nyt ei kovin paljon jäänyt kerrottavaa, mutta melkoinen määrä huiskuhäntiä oli kyllä saapunut paikalle. Yhteensä cavoja oli ilmoittautunut 208, nuorissa uroksissa 15 ja avoimessa 23. Tuomarina uroksilla toimi Mary Rees Iso-Britanniasta. Molemmat pojat kävivät hakemassa EH:t ilman sijoituksia, mutta molemmat saivat kyllä mukavat arvostelut. Ihan tyytyväisiä oltiin tuloksiin, sillä siinä koiramäärässä arvostelu oli tiukkaa ja myös H:n ja jopa T:n arvosteluja jaeltiin säästelemättä.

Titon arvostelu: "Handsome blaze, almost 2 years, full coat B presented. Attractive head, dark eyes & pigment, gentle expression. Level topline, plenty of quality, good hindquarters. Moves strong way." (Mary Rees)

Tepin arvostelu: "Lightly marked blaze, pleasing head, dark eyes, good pigment. A little short in muzzle for me, good outline, strong hindquarters. Correct mover, good presentation." (Mary Rees)

Viime viikolla saimme myös vihdoin valmiiksi takapihallemme aitauksen koirille ja kuten kuvasta näkyy niin siellähän on ihan valtavan mukavaa. :)

Jäljestystä

No tulihan se sitten tässä syksyn aikana aloitettua uusi harrastus poikien kanssa. Ilmoittauduimme nimittäin jäljestyskurssille ja mukavaa puuhaahan se olikin etenkin koirien mielestä. Kurssi järjestettiin täälä Haukiputaalla ja ilmoittauduin sinne Titon kanssa, mutta samaan hintaan sain ottaa myös Tepin mukaan. Alkuun harjoittelimme jäljestystä siten, että minä menin metsään piiloon ja koiran tuli nenänsä avulla löytää emäntänsä. Tämä sujuikin pojilta oikein hienosti ja emäntä ei siis jäänyt kertaakaan löytymättä. Tosin pieninä koirina Tepi ja Tito jäljestivät lähinnä ilmavainun avulla. Tämän jälkeen siirryimme tekemään makkarajälkiä eli kävimme tekemässä metsään jäljen ja pudottelimme nameja omien jälkiemme päälle, jotta saimme koirien nenät oikeasti maahan seuraamaan omia jälkiämme. Kun jälki oli ehtinyt laskeutua tarpeeksi kauan pääsivät koirat tositoimiin jäljille ja vähitellen tehtävää vaikeutettiin siten, että annettiin jälkien laskeutua kauemmin ennen kuin koira päästettiin jäljelle.

Jäljestys oli koirille selkeästi mieluista puuhaa ja olihan se mieltälämmittävää nähdä koirat niin omassa elementissään ja iloisena työssään. Samalla se oli koirille myös tosi väsyttävää puuhaa, kun joutui käyttämään niin intensiivisesti päätään, mutta kyllä se parin tunnin ulkoilu metsässä väsytti kummasti myös omistajan. :) Oli myös hauska huomata, miten huolellinen Tepi oli jäljestyksessä. Varsinkin aukealle tehdyillä jäljillä Tepi, joka ei normaalisti ole niin perso nameille, etsi hyvin tarkasti nakit maasta ja turhaa kiirettähän ei pidetty. Myös Titolta jäljestys luonnistui hienosti, mutta eihän niitä kaikkia nakkeja nyt ehtinyt jäädä syömään kun kerran löysi jäljen. Koirista yleensä huomasi myös heti, kun ne löysivät jäljen. Samassa nimittäin alkoi häntä viuhtoa puolelta toiselle, kun nenä maassa lähdettiin määrätietoisesti eteenpäin. Kyllähän tuo jäljestys sen verran mukavaa puuhaa oli, että tarkoitus olisi myös jatkaa jäljestystä vielä kurssin päätyttyäkin ainakin niin kauan kun maassa ei ole vielä lunta. :)