Jyväskylän erkkari

No eihän sitä kovin pitkää näyttelytaukoa sitten maltettu pitää. Kävimme nimittäin viime sunnuntaina pyörähtämässä Jyväskylän erikoisnäyttelyssä. Reissusta nyt ei kovin paljon jäänyt kerrottavaa, mutta melkoinen määrä huiskuhäntiä oli kyllä saapunut paikalle. Yhteensä cavoja oli ilmoittautunut 208, nuorissa uroksissa 15 ja avoimessa 23. Tuomarina uroksilla toimi Mary Rees Iso-Britanniasta. Molemmat pojat kävivät hakemassa EH:t ilman sijoituksia, mutta molemmat saivat kyllä mukavat arvostelut. Ihan tyytyväisiä oltiin tuloksiin, sillä siinä koiramäärässä arvostelu oli tiukkaa ja myös H:n ja jopa T:n arvosteluja jaeltiin säästelemättä.

Titon arvostelu: "Handsome blaze, almost 2 years, full coat B presented. Attractive head, dark eyes & pigment, gentle expression. Level topline, plenty of quality, good hindquarters. Moves strong way." (Mary Rees)

Tepin arvostelu: "Lightly marked blaze, pleasing head, dark eyes, good pigment. A little short in muzzle for me, good outline, strong hindquarters. Correct mover, good presentation." (Mary Rees)

Viime viikolla saimme myös vihdoin valmiiksi takapihallemme aitauksen koirille ja kuten kuvasta näkyy niin siellähän on ihan valtavan mukavaa. :)

Jäljestystä

No tulihan se sitten tässä syksyn aikana aloitettua uusi harrastus poikien kanssa. Ilmoittauduimme nimittäin jäljestyskurssille ja mukavaa puuhaahan se olikin etenkin koirien mielestä. Kurssi järjestettiin täälä Haukiputaalla ja ilmoittauduin sinne Titon kanssa, mutta samaan hintaan sain ottaa myös Tepin mukaan. Alkuun harjoittelimme jäljestystä siten, että minä menin metsään piiloon ja koiran tuli nenänsä avulla löytää emäntänsä. Tämä sujuikin pojilta oikein hienosti ja emäntä ei siis jäänyt kertaakaan löytymättä. Tosin pieninä koirina Tepi ja Tito jäljestivät lähinnä ilmavainun avulla. Tämän jälkeen siirryimme tekemään makkarajälkiä eli kävimme tekemässä metsään jäljen ja pudottelimme nameja omien jälkiemme päälle, jotta saimme koirien nenät oikeasti maahan seuraamaan omia jälkiämme. Kun jälki oli ehtinyt laskeutua tarpeeksi kauan pääsivät koirat tositoimiin jäljille ja vähitellen tehtävää vaikeutettiin siten, että annettiin jälkien laskeutua kauemmin ennen kuin koira päästettiin jäljelle.

Jäljestys oli koirille selkeästi mieluista puuhaa ja olihan se mieltälämmittävää nähdä koirat niin omassa elementissään ja iloisena työssään. Samalla se oli koirille myös tosi väsyttävää puuhaa, kun joutui käyttämään niin intensiivisesti päätään, mutta kyllä se parin tunnin ulkoilu metsässä väsytti kummasti myös omistajan. :) Oli myös hauska huomata, miten huolellinen Tepi oli jäljestyksessä. Varsinkin aukealle tehdyillä jäljillä Tepi, joka ei normaalisti ole niin perso nameille, etsi hyvin tarkasti nakit maasta ja turhaa kiirettähän ei pidetty. Myös Titolta jäljestys luonnistui hienosti, mutta eihän niitä kaikkia nakkeja nyt ehtinyt jäädä syömään kun kerran löysi jäljen. Koirista yleensä huomasi myös heti, kun ne löysivät jäljen. Samassa nimittäin alkoi häntä viuhtoa puolelta toiselle, kun nenä maassa lähdettiin määrätietoisesti eteenpäin. Kyllähän tuo jäljestys sen verran mukavaa puuhaa oli, että tarkoitus olisi myös jatkaa jäljestystä vielä kurssin päätyttyäkin ainakin niin kauan kun maassa ei ole vielä lunta. :)

Syksyn tuloa

Huh onpa viime kirjoituksesta ehtinytkin kulua jo aikaa. Sen verran kiirettä on pitänyt että blogiakaan ei ole ehditty päivittää ja lisäksi oltiinhan tässä muutama viikko ilman omaa nettiäkin mikä myös hiukan hankaloitti elämää. Mutta tosiaan muutamissa näyttelyissä on taas ehditty tässä välissä käydä. Ensin 21. päivä elokuuta käytiin molempien poikien kanssa Teuvan ryhmänäyttelyissä, jossa tuomarina oli Tarmo Viirtelä. Tulokset siltä reissulta olivatkin oikein mukavat: Tito NUO ERI2 ja Tepi AVO ERI1. Tosin Tito oli juuri näyttelyitä edeltäneellä viikolla taas päässyt parturoimaan Tepin korvia ja niskaa kaiken remontin ja muuttohässäkän keskellä, mitä tuomari sitten vähän ihmettelikin Tepin ollessa näyttelypöydällä ja kysyi että "ette kai te vain ole leikanneet tätä karvaa". No Tuomo sitten selitti tuomarille että asialla oli ollut meidän toinen koira, mutta jäljet kyllä kieltämättä näyttivät siltä kuin turkkia olisi käyty saksimassa. :) Noh nyt siis jälleen kerran kasvattelemme Tepin korvakarvoja ja vahingosta viisastuneena investoimme toiseen kuljetushäkkiin. Yllä kuva Teuvan ryhmänäyttelyistä.

Seuraavaksi olivat vuorossa Limingan ryhmänäyttelyt, jossa tuomarina oli Kornelia Butrimova ja cavoja oli ilmoittautunut melkoinen määrä, peräti 59. Liminkaan olimme sitten ilmoittaneet ainoastaan Tepin. Olimme siis ilmoittautuneet näyttelyyn jo ennen kuin Tito oli käynyt kynimässä Tepin korvat. Niinpä siis suuntasimme näyttelyihin Tepin kanssa ilman suurempia odotuksia, mutta mukavasti se sitten lopulta meni vähän ohennetuillakin korvakarvoilla. Tuomarilla kun saattui olemaan erinomainen päivä ja kaikki yhtä lukuun ottamatta nappasivat ERIt, mutta lisäksi Tepi sijoittui vielä neljänneksi omassa luokassaan. Sijoitus oli kyllä hieno, sillä avoimenluokan uroksia oli kuitenkin kymmenen kisassa mukana. :)

Yllä kuva sohvanvaltaajista, jotka kerrankin saatiin samaan kuvaan. :) Seuraavista näyttelyistä ei sitten vielä olekaan tietoa. Taitaa tässä tulla nyt pieni näyttelytauko, kun odotellaan Titon kaksivuotissynttäreitä ja kasvatellaan Tepin korvakarvoja. :) Aikomuksena olisi kuitenkin Titon kanssa jonkinlaiselle koirakurssille ilmoittautua, kunhan tässä keksin että mille kurssille ja mihin. Mutta saas nähdä mitä syksy tuo tullessaan. :)

Sawo Show ja lomailua Itä-Suomessa

Reissuun lähdettiin jo keskiviikkoiltana, kun suuntasimme sateisesta Oulusta kohti Leppävirtaa. Perille päästyämme totesimmekin lähteneemme ihan oikeaan suuntaan, sillä sateesta ei ollut tietoakaan ja sääennusteetkin lupailivat, mitä parhaimpia lomasäitä. Torstaipäivä vierähtikin sitten Kuopiossa asuntomessuilla, jonne tietenkin piti päästä kun sielä suunnalla kerran oltiin. Mukavahan sielä olikin kierrellä ja ihmetellä toinen toistaan hulppeampia asuntoja, mutta kummasti mitä kaemmin asuntoja kiersimme sitä enemmän asunnot alkoivat muistuttaa toisiaan. :)

Lomailua jatkoimmekin sitten mökkeilyn merkeissä ja hellettä tosiaan riitti. Reissun parasta antia oli kyllä ehdottomasti rantasauna ja järvi, johon pääsi mukavasti viilentymään saunan jälkeen ja hellepäivinä kuumuutta pakoon. Naapureitakaan ei ollut kovin lähellä, joten koiriakin sai pitää pihalla vapaana. Uimista yritettiin myös koirien kanssa, mutta Tepihän ei vapaaehtoisesti uskaltautunut veteen ja varmuuden vuoksi Tepi katsoi parhaakseen pysytellä myös kaukana laiturista. No Titostakaan ei varsinaisesti mitään vesipetoa kuoriutunut esiin, lähinnä Tito tykkäsi enemmän vaan kahlailusta. Kyllä molemmat pojat kävivät välillä tassujaan kastelemassa ja viilentelemässä pienellä avustuksella, kun lämpömittarissa lukemat nousivat yli 30 asteen.

Kuten arvata saattaa, ei tästäkään reissusta selvitty täysin ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Pojat kun viihtyivät suuren osan ajasta ulkona, kun kerrankin saivat juoksennella ulkona vapaana ja hyvinhän ne pysyivätkin pihapiirissä. Tosin ihan kuumimpaan aikaan päivästä pojat viihtyivät parhaiten viileässä mökissä sohvan alla. Koirien ulkona ollessa huomasimme kuitenkin, että varsinkin Tepi rohkaistui vähitellen ja teki yksinään pidempiä ja pidempiä tutkimusmatkojaan, mutta tuli kuitenkin luokse aina kun huusimme sitä. No erään kerran pojat olivatkin sitten keksineet lähteä yhdessä retkeilemään, sillä aikaa kun me muut olimme sisällä mökissä syömässä. Syötyämme palasimme ulos ja aloimme huudella koiria, mutta tuloksetta. Kumpaakaan koiraa ei näkynyt eikä kuulunut. No Tuomo sitten lähti kävelemään mökkitietä pitkin ja huutelemaan koiria. Toista kilometriä Tuomo sitten joutuikin kävelemään kunnes vastaan tuli auto, jonka kuski pysäytti kohdalla ja kysyi sattuiko meiltä olemaan pari koiraa hukassa. Tepi ja Tito kun olivat juosseet naapurimökille asti ja kävelleet suoraan sisälle mökkiin kuin kotiinsa. No onneksi isäntäväki osasi aavistaa, että koirat saattoivat olla juuri siltä mökiltä missä me oleilimme ja niinpä karkulaiset saatiin onnellisesti takaisin omistajilleen. :)

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa näyttelypäivä, joka valkeni todella helteisenä ja paahtavan kuumana, jo aamulla lämpömittarissa oli 26 astetta ja kun saavuimme Kuopioon näyttelypaikalle oli lämpömittari kohonnut jo 32 asteeseen. Siinä ei paljon kylmäkallet ja jäädytetyt vesipullotkaan koiria auttaneet, kun varjossa istuessa itselläkin hiki ihan virtasi. No tällä kertaa ei sitten ollut kyllä muutenkaan meidän päivä, kun ensin Titon tulokseksi jäi EH3 ja heti sen perään Tuomo kävi hakemassa Tepin kanssa tuomarilta myöskin EH:n. No positiivista asiassa oli, että päästiin lähtemään pois helteestä ja suuntaamaan ajoissa takaisin kohti Oulua. Matka oli kyllä melkoisen kuuma ja väsyttävä autossa, sillä meiltä ei tietenkään löydy autosta ilmastointia. No matkalla poikkesimme sitten vielä uittamaan koiria ja kävimme myös itse pulahtamassa vedessä niin, että jaksoimme ajaa vielä Ouluun asti. Reissusta selvittiin ja kyllä nyt osaa taas nauttia näistä alle 20 asteen lämpötiloistakin. :)

Helteinen Oulun KV viikonloppu

Huh huh, nyt on sitten Oulun kaksipäiväiset KV näyttelyt takana päin. Säät suosivat näyttelyitä ja ilma oli mitä helteisin koko viikonlopun. Tosin vähempikin lämpö olisi kyllä riittänyt ainakin koiria ajatellen. Myös tulokset olivat mieltä lämmittäviä eli ei ollenkaan hullumpi viikonloppu ja mikä parasta matka näyttelypaikalle oli kerrankin lyhyt!

Lauantaina tuomarina toimi  Ann Rode Ruotsista ja meidän pojista ensimmäisenä näyttelyt avasi Tito, joka esiintyi nuortenluokassa. Hieman haluttomasti esiintynyt Tito nappasi kuitenkin ERI:n, mutta sijoitus omassa luokassaan oli lopulta kolmas. Titon jälkeen kaappasin lennosta Tepin kehään ja Tepihän esiintyi omalla tutulla innollaan napaten myöskin ERI:n ja sijoittuen avoimessa luokassa heti Titon velipojan Sonyn jälkeen kakkoseksi. PU-kehään mentiinkin sitten molempien poikien kanssa. Tosin Tito putosi odotetusti melko aikaisin jatkosta. Tepin kanssa selvittiin neljän parhaan joukkoon ja myhäilin jo tässä vaiheessa mielessäni PU-kehän sijoitusta. Tepillä kun niitä ei vielä tähän mennessä montaakaan ole. No tuomari viittolikin sitten edellämme menneen Sonyn joukon kärkeen, mutta todellinen yllätys oli kun hän viittoili Tepin heti sen jälkeen  Sonyn perään kakkoseksi. Tuloksena oli siis PU2 varasertin ja vara-cacibin kera! Tepin menestys tuli kyllä itselleni hienoisena yllätyksenä, vaikka Tepin ERI putki näyttelyistä onkin jo pitkä, on yleensä menestys PU kehissä jäänyt kuitenkin laihanlaiseksi. No iloinen yllätyshän se oli ja menestys tämän kokoluokan KV karkeloissa on kyllä tosi hieno saavutus Tepiltä! :) Sertikin meni hyvään osoitteeseen eli ei jäänyt sekään harmittamaan! :) Kehien päätteksi osallistuimme vielä kasvattajaluokkaan Blenjoy tiimillä. Tällä kertaa kasvattajaryhmään osallistuivat Lida, Senna, Tepi ja Sony ja tuloksena oli KP ja ROP-kasvattaja. Näin ollen pääsimme vielä pitkän ja kuuman päivän päätteeksi reippailemaan ryhmäkehään, josta mukaan saatiin ainakin kokemusta jos ei muuta. :)

Sunnuntaipäivä käynnistyi sitten vähän väsyneemmissä merkeissä. Liekö jotain tekemistä ollut melko lyhyillä yöunilla, mutta enää ei jaksanut juurikaan edes jännittää. Cavoja oli tuomaroimassa sunnuntaina hieman tiukempi ruotsalaistäti  Britta Roos-Börjesson ja cavoja oli ilmoittautunut mukaan 51. Tällä kertaa Tito esiintyi onnekseni jo hieman innokkaammin ja iloisemmin, mutta Titon tulokseksi jäi kuitenkin NUO EH3. No Tepi puolestaan jatkoi omaa ERI putkeaan, mutta tulokseksi Tepillekin jäi lopulta AVO ERI4. Ei siis isompaa menestystä, mutta täytyy kyllä olla tyytyväinen tuohon Tepin ERIinkin. Myös sunnuntaina osallistuimme kasvattajaluokkaan samalla kokoonpanolla kuin lauantaina ja tuloksena oli jälleen KP ja ROP-kasvattaja ylistysten kera! :) Onnittelut vielä kasvattajalle, kyllähän se tuomari oikeassa oli ylistyksissään. ;) No ryhmäkehä jäi tällä kertaa väliin ja niinpä kaksi väsynyttä koiraa ja omistaja suuntasivat ansaituille päiväunille. Alla vielä Tepin varasertiposeeraus.

Juhlaa ja lomailua

Sen verran kiirettä on pitänyt, että edes blogia ei ole ehditty päivittää. Viime viikon lauantaina juhlimme meidän häitä Etelä-Pohjanmaalla ja valmisteluja tehtiin kovasti aina myöhälle perjantai-iltaan asti. Häät oli aivan ihanat eikä edes sade latistanut iloista juhlatunnelmaa. Tepi ja Tito eivät valitettavasti päässeet osalliseksi itse hääjuhlasta vaan viettivät päivän lomaa lomahoitolassa autuaan tietämättöminä kaikesta häähössötyksestä. Ja hyvinhän pojat olivatkin viihtyneet hoitolassa. Ainakin ruoka oli maistunut ja kavereita oli riittänyt. Niinpä seuraavana päivänä hakiessamme poikia kotiin vastassa oli kaksi iloista hännän huiskuttajaa, eikä väsymyksestä tai stressistä ollut tietoakaan.

Kun lopulta juhlien jäljet oli saatu siivottua ja viimeisetkin vieraat oli hyvästelty, pääsimme mekin pakkaamaan automme ja suuntaamaan kohti Posiota lyhyelle häälomalle. Loma tuli todella tarpeeseen, sillä jännitys ja pieni stressi sekä muutama huonosti nukuttu yö olivat hieman verottaneet voimavaroja. Mökkimme sijaitsi Livojärven rannalla kaukana sivistyksestä ja lähimmät naapuritkin olivat sen verran etäällä, että oma rauha mökillä oli taattu. Koirat saivat juosta ulkona vapaana ja välillä pojat pääsivät haukkumaan muutamaa mökin lähistöllä liikkunutta poroakin, mutta perään eivät sentään meidän tohvelisankarit uskaltaneet lähteä.

No eihän meidän loma sitten ihan täysin ilman draamaa sujunut, sillä harmiksemme ulkona oli paljon jos jonkinlaista ötökkää, jotka eivät jättäneet rauhaan ulkona kirmailevia poikia. Seuraavana päivänä huomasinkin, että Tepiä oli purrut joku ötökkä huuleen ja pian siihen ilmestyi punainen patti. Tepi oli puremasta hieman rauhaton ja yritti hinkata päätään joka puolelle. Seurailimme vähän aikaa tilannetta ja kauhuksemme huomasimme, että Tepin kuono vain paisui ja paisui. No sitten puhelin käteen ja konsultoimaan viisaampia. Sussulle otetun pikaisen puhelun jälkeen totesimme, että nyt tarvitaan ensiavuksi kyytablettia, joita meillä ei tietenkään sattunut olemaan mukana. Niinpä otimme koirat autoon ja kaarsimme naapurin pihaan, jossa siis vuokraisäntämme asusti. Heiltäkään ei löytynyt kyytabletteja, joten jatkoimme matkaa kohti Posion keskustassa sijaitsevaa apteekkia. Siinä sitten melkoisella vauhdilla ajeltiin pientä soratietä niin eiköhän hirvi hypännyt metsästä suoraan auton eteen. Lukkojarrutus täydestä vauhdista ja vältimme vain täpärästi yhteentörmäyksen hirven kanssa. Kyllähän siinä sen verran säikähti, että itku meinasi päästä. No matka jatkui ja Tepi sai kyytablettinsa, joka melko pian alkoikin vaikuttaa ja kuono alkoi palata entisiin mittoihinsa. Seurailimme Tepiä vielä jonkin aikaa, mutta pian Tepin häntä alkoi heilua jo entiseen tapaan ja ulos vaan piti kovasti päästä juoksentelemaan. Yllä kuva Tepin turvonneesta kuonosta. Alla Tepi jo hieman parempivointisena tiirailee lintuja.

Loppuloma sujuikin hieman rauhallisemmissa merkeissä saunoen ja patikoiden. Pojat olivatkin innoissaan kun lähdimme metsään patikoimassa sellaisen 15 km lenkin. Ihmeen hyvin ne jaksoivat juosta välillä edellämme ja välillä omia reittejään metsässä hajujen perässä. Tepi ja Tito taisivatkin juosta tuplasti sen matkan minkä me kävelimme. Tauoilla pojat täytyi ottaa hihnaan kiinni, kun muuten eivät olisi ymmärtäneet levähtää ollenkaan. Veneilykin oli poikien mielestä oikein mukavaa puuhaa, vaikka Tepi hieman arkailikin. Tito rohkeana poikana ei ollut millänsäkään.

Nyt on taas vähitellen palattu normaaliin päiväjärjestykseen ja seuraavaksi katseet suunnataankin sitten kohti Oulun KV näyttelyitä! :)

Pellon ryhmänäyttelyssä

Niin on taas yhdet ikimuistoiset näyttelyt takana. Tällä kertaa suuntasimme kohti pohjoista, kun kiikarissa olivat Pellon ryhmänäyttelyt, jossa tuomarina oli viimehetken tuomarimuutoksen jälkeen Kurt Nilsson Ruotsista. Niinpä autoon sulloutuivat neljä koiraa ja kolme tyttöä tavaroineen. Kokoonpanoon kuuluivat tällä kertaa minun, Tepin ja Titon lisäksi, cavalier tyttö Kiddo ja ranskanbulldoggi uros Otto omistajineen. Reissuun lähdimme jo perjantai-iltana, sillä yövyimme yhden yön Torniossa, josta jatkoimme matkaan aamuvarhaisella kohti Pelloa. Alkuun vähän hirvitti, miten selviän kahden vilkkaan koiran, häkin ja muiden tavaroiden kanssa, mutta ihan hyvin se lopulta sujui, kun oli apukäsiä tarjolla.

Cavalierien kehät alkoivat vasta klo. 10.15, mutta sitä ennen vuorossa olivat ranskanbulldogit. Olimme siis hyvissä ajoin näyttelypaikalla ja aikaa olikin sitten ihan mukavasti raahata häkit kehän laidalle ja virittäytyä tunnelmaan. Ennen meitä kehässä pyörähtänyt Otto näytti heti mallia meille muille ollen ROP sertin kera. Serti olikin jo kolmas, kolmansissa näyttelyissään olleelle Otolle, mikä oli siis todella upea saavutus! Ikää tosin ei ihan vielä ollut kahta vuotta, mutta eiköhän se neljäskin serti sieltä vielä tule, kun ikää on tarpeeksi. :)

Ranskanbulldoggien jälkeen alkoivat vihdoin cavalierien kehät. Aluksi olivat vuorossa pennut ja junioriurokset, jonka jälkeen minä ja Tito hyppäsimme kehään. Hieman aluksi jännitin, millä tuulella Tito tänään mahtaa olla, mutta helpotuksekseni Tito päätti olla hyvinkin yhteistyökykyinen. Tuloksena oli ERI ja luokkavoitto. Kuvassa Tito liikkeessa. (Kuvat Sari Järvinen)

Sitten lentävällä vaihdolla Tepin kanssa heti seuraavaan kehään. Kiitoksia kovasti Jossulle, jonka ansiosta vaihto sujui ongelmitta. Tepinkin kanssa esiintyminen sujui oikein mallikkaasti ja ERI:n myötä myös Tepi nappasi luokkavoiton, mikä oli oiken mukavasti, sillä kilpakumppaneita oli kuitenkin viisi samassa luokassa. Viereisessä kuvassa minä ja Tepi vauhdissa. :) Alla Tepi poseeraa.

Sitten vaan jännittämään paras uros -kehän alkua, jonne lopulta Tito asteli Sarin kanssa ja minä Tepi kanssa. Todella upeasti se sitten menikin, sillä heti Elmon jälkeen Tito sijoitettiin kakkoseksi sertin kera! Tulos oli ihan yli odotusten, mutta kyllähän se serti vaan kummasti lämmitti mieltä. Etenkin, kun kyseessä oli jo toinen serti Titolle. Tepi jäi harmittavasti yhden sijan päähän sijoituksesta, mutta hyvin tyytyväisiä ollaan kyllä luokkavoitosta ja mukavasta arvostelustakin. :) Alla kuva Titon suloisesta nassusta.

No eihän sitä tietenkään selvitty reissusta täysin ilman kommelluksia, sillä pojat olivat ihan villeinä paras uros kehän jälkeen saamistaan kehuista ja suosionosoituksista ja juuri kun olin laittamassa poikia häkkiin Tito kiskaisi itsensä irti. Niin Tito painatti täysillä, minkä pienistä jaloistaan pääsi kohti ulko-ovea ja minä perässä. Onneksi kuitenkin viereisen kehän tuomari sai napattua Titon kiinni. Ja kuinkas ollakaan tuomarihan olikin viime näyttelyistä tuttu Tiina Taulos, jolta minä sitten nolona, anteeksi pyydellen kävin hakemassa pikku-karkulaisen. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tito saatiin kuitenkin ehjin nahoin kiinni! :)

Urosten kehien jälkeen oli tosiaan vuorossa heti narttujen junioriluokka, joiden esitykset meinasivatkin jäädä näkemättä kyseisen takaa-ajotilanteen vuoksi, mutta onneksi kuitenkin ehdittiin vielä seuraamaan kehää, jossa Kiddo esitti oman debyyttinsä. Hienosti tuo esiintyminen sujuikin, sillä seitsemästä juniorinartusta Kiddo sijoitettiin toiseksi EH arvostelulla. Hieno sijoitus siis ensikertalaiselle. Siitä se lähtee! :) Blenjoyn mahtavaa menestystä lisäsi vielä Titon sisko Lida, joka oli PN2 myöskin sertin kera. Lisäksi osallistuimme vielä Blenjoy tiimin kanssa kasvattajaluokkaan, jonka tuloksena oli upeasti ROP -kasvattaja mukavien arvostelujen kera sekä BIS4. Kasvattajalle ja meille muillekin siis hieno päivä kaikkiaan! :) Yllä kuvassa sisarukset poseeraavat tuomarin ja onnellisten omistajiensa kanssa. Alla pokaalikuva serteineen. Toinen kuva kasvattajaluokasta, jossa Sari ja Tito, Marjut ja Pablo, minä ja Lida sekä Kirsi ja Tepi.

Pitkän päivän jälkeen pääsimme vihdoin siinä viiden aikoihin starttaamaan kohti Oulua ja olihan autossa kyllä väsyneitä, mutta onnellisia tyttöjä, kun saaliiksi reissusta saatiin kaksi sertiä ja mukavat arvostelut. Ei siis ollenkaan turha reissu Pelloon! :)

Vaasan KV näyttelyissä

Tänään olikin sitten vuorossa Vaasan KV näyttelyt. Tuomarina oli Tiina Taulos ja näyttelyihin oli ilmoittautunut 86 cavalieriä. Siinä seitsemän aikaan aamulla lähdimmekin sitten ajalemaan kohti Vaasaa kahden puhtoisen koiran kanssa. Botniahalli, jossa näyttelyt järjestettiin oli oikein viihtyisä paikka. Tilaa oli tapeeksi ja halli oli muutenkin avara ja valoisa. Näyttelypaikalle saavuttuamme aloimmekin sitten hakea koirien kanssa näyttelyfiilistä ja kokeilla miten yhteistyö tällä kertaa sujuu. Pienten treenailujen ja tuntuman hekemisen jälkeen päädyimme vaihtamaan koiria eli minä menin Titon kanssa ja Tuomo Tepin kanssa. Siinä kehänlaidalla jännitimme sitten kovasti omaa vuoroamme, kun ensin kehässä pyörähtelivät pennut ja junnu urokset. No vihdoin oma vuoromme koitti ja oikein mukavasti se Titon esiintyminen viime kerran hankaluuksien jälkeen sujuikin. Tuloksena oli NUO EH2. Tuomari piti tiukkaa linjaa ja ERI:t olivat tiukassa. Niinpä täytyy olla kyllä tyytyväinen tulokseen ja luokka kakkonen tämän kokoisissa karkeloissa ei ole yhtään hullummin. :) Yllä kuva Titosta tuomarin arvioitavana.

No heti nuorten jälkeen olikin sitten vuorossa avoin luokka. Myös Tuomon ja Tepin yhteistyö kehässä toimi oikein mallikkaasti ja Tepi oli omaan tyyliinsä hyvin innostuneena ja iloisena kehässä. Tulos Tepin osalta olikin hieno AVO ERI2 ja kyllähän tuo ERI vaan kummasti mieltä lämmitti. :) Mukavaa oli myös se, että tällä kertaa Tepi vuorostaan pärjäsi karvan verran Titoa paremmin. Ja käviväthän Tuomo ja Tepi pyörähtämässä tietenkin vielä PU kehässäkin, mutta sieltä ei sitten enää irronnut enempää mainetta ja kunniaa. Mutta kovin iloisia kyllä ollaan koirien hyvistä esityksistä ja tällä kertaa eivät tulokset jääneet ainakaan tuosta esiintymisestä kiinni. :) Alla kuva Tepistä PU kehässä, jossa edellä avoimen luokan luokkavoittaja. Laitan alle myös Tepin arvostelun, joka herätti hieman hilpeyttäkin tietyiltä osin. :) Tosin käsiala jätti vähän arvailun varaa tuohon arvosteluun. :)

"Hyvän kokoinen ja hyvin liikkuva. Hyvä ilme, mutta silmien alla saisi olla enemmän täytettä. Hyvät toppaukset, tasapainoisesti rakentunut. Rikkaat värimerkit. Toivoisin vatsan alle enemmän hapsuja." (Tiina Taulos)

Maalla kyläilemässä

Ollaan koirien kanssa oltu jo toista viikkoa täälä Etelä-Pohjanmaalla "graduntekolomalla". Koirille tämä on kyllä ollut todellista maaseutulomailua, mutta itseni kohdalta en tätä nyt varsinaisesti lomaksi kutsuisi. Koirat on saaneet kuitenkin kirmailla pihalla vapaana ja pihalla ne varmasti suurenosan päivästä viettäisivätkin jos itse saisivat päättää. Valitettavasti vaan niitä ei keskenään uskalla ulos jättää, vaikka ihan mukavasti ne on pääsääntöisesti pihassa pysyneetkin niin siihenhän ei tarvita kuin yksi pieni lintu kun koirat ovat jo tipotiessään. Lisäksi työtä on myös teettänyt se, että jostain kumman syystä koirat vaan vaihtavat aina väriä tuolla ulkona. Niin ihanaa kuin tuo kevään tulo onkin niin kyllä se koirien jatkuva peseminen vaan alkaa kyllästyttää. No onneksi tilanne on ainakin täälä jo vähän helpottunut muutaman lämpimän päivän jälkeen, että ehkä se kesäkin sieltä vielä tulee. Yllä kuva kuraisesta Tepistä, joka tuskin malttaa pysyä paikallaan kuvausta varten. Alla kuvassa näkyykin eräs poikien lempileikeistä eli kepin noutaminen. Tosin sen palauttaminen kepin heittäjälle onkin sitten vähän eri juttu. Toisessa kuvassa Tepi vähän puhtoisempana ja kuvassa Tepi makaa, koska muuten siitä ei vaan ehtinyt napata kuvaa. Ja tämäkin otos oli kyllä melkoisen työn ja tuskan takana. :)

Sunnuntaina kävimme myös Kankaanpään ryhmänäyttelyissä pyörähtämässä, jossa tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki ja cavalierejä oli ilmoittautunut mukaan 50. Tällä kertaa lähdimme vain Titon kanssa, koska Tepi joutui korva- ja nielutulehduksensa takia jäämään kotiin. Ja kyllähän siinä itku Tepiltä pääsi, kun muut lähtivät ja Tepi joutui jäämään kotiin, mutta onneksi oli hoitajia joiden sylissä saikin sitten istua pahimmat harmitukset pois. Eikä meilläkään onneksi näyttelyissä mennyt tällä kertaa koko päivää, koska matkaa näyttelyihin oli vain noin 90 kilometriä, mikä tuntui melko lyhyeltä edellisten näyttelyiden reissaamisen jälkeen. No lähdettiin tosiaan aamulla kahdeksan aikoihin ajamaan kohti Kankaanpäätä ja oltiin ihan hyvissä ajoin paikalla ennen kehien alkua. Hyvin pian näyttelypaikalle saapumisen jälkeen kuitenkin ilmeni, että Tito ei tahtonut olla kovinkaan yhteistyökykyisellä tuulella. Sen verran jo Titoa tunnen, että epäilen hyvin vahvasti, että taisi olla vaan tyttökoirien ihanat hajut nenässä. No onneksi Tuomo vei Titon kehään ja ihan kohtuudella se menikin, vaikka vähän meinasi tuottaa vaikeuksia kun lihapullat ei paljon kiinnostaneet ja pää pyöri vain hajujen perässä. Ja minä jännitin kehän laidalla ihan hulluna, että mitä siitä esiintymisestä oikein tulee. No tuloksen puolesta se sitten menikin oikein hyvin. ERI:n ja luokkavoiton myötä paras uros kehään, josta tuloksena PU3 ja varaserti. :) Todella hienoa jatkoa Titon näyttelymenestykselle ja eihän sitä voi olla kuin tyytyväinen, jos huononakin päivänä noin hyvin menee. Vaikka kyllä se Titon esiintyminen ehkä vähäsen jäi silti harmittamaan. Mutta noh näin tällä kertaa ja iloisia ollaan varasertistäkin! :) Alla Titon poseerauksia.

Tässä vielä Titon arvostelu:

"Miellyttävä uros, jolla hyvät mittasuhteet. Erittäin hyvä lempeä ilme. Hyvä kuono-osa. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä eturinta. Hyvä silkkinen karvapeite. Liikkuu ja esiintyy hyvin." (Veli-Pekka Kumpumäki)

Ensi lauantaina onkin sitten vuorossa Vaasan KV näyttelyt. Nyt ehkä vähäsen treenaamaan ja etsimään jotain superherkkua kehään kiimaisten narttujen varalta. :)

Mätsärissä

Tänään oli Virpiniemessä Match Show ja päätettiinpä sitten lähteä poikien kanssa hakemaan vähän treeniä ja varmuutta näyttelyesiintymiseen. Lisäksi minä treenasin Titon kanssa ensimmäistä kertaa yhteistyötä kehässä. Tuomo kun on yleensä vienyt Titoa ja minä Tepiä.

No ihan mukavasti se sitten menikin, vaikka melkoisen kauan jouduimmekin odottamaan omaa vuoroamme, sillä ensin kehässä pyörähtelivät pienet pennut jonka jälkeen oli vasta pienien aikuisten vuoro. Lisäksi maneesi, jossa mätsäri järjestettiin oli kylmä. Oikeastaan taisi olla kylmempi kuin ilma ulkona, sillä maneesiin ei päässyt juurikaan aurinko edes paistamaan. No lopulta sellaisen kolmen tunnin odottelun jälkeen pääsimme kehään. Tepi ja Tuomo kävivät ensin hakemassa punaisen nauhan tai no näissä mätsäreissä jaettiin vaaleanpunaisia nauhoja, jonka jälkeen minä ja Tito haimme samanlaisen nauhan. Sitten odoteltiin vielä loppukehää, jossa Tepi ja Tito menivätkin peräkkäin, mikä ennakkoon vähän jännitti, mutta yllättävän hyvin se menikin. Odotin että Tepin perässä kävely tuottaisi Titolle enemmän vaikeuksia, mutta kiitos treenien, tuo sujui oikein mallikkaasti. No Tepi ei sitten tuolla loppukehässä enää sijoittunut, mutta Titolla meni sitäkin hienommin ja tuloksena oli punaisen loppukehän voitto! Ihan mahtava yllätys, mutta se ei niin kovin ilahduttanut, että voiton myötä jouduimme jäämään vielä Best In Show kehään, joka pidettiin kaikkien kehien päätteeksi ja näin ollen se tiesi lisää odottelua kylmässä maneesissa.

No ajatukset ja motivaatio saatiin vielä koottua BIS kehään ja niinpä astelimme Titon kanssa kehään seitsemän muun koiran kanssa. Jo itsessään pääsy tuonne BIS kehään oli hieno saavutus, mutta Titon sijoittuminen kehässä neljänneksi oli kyllä jo ihan yli odotusten! Että näin hienosti käynnistyi minun ja Titon yhteistyö kehässä. Niinpä pääsimme viimein lähtemään viiden tunnin seisoskelun ja odottelun jälkeen, kylmästä kohmeina, mukavien palkintojen ja iloisen mielen kanssa. :)

Tässäpä vielä linkki tuonne mätsäreitten sivuille. Sieltä löytyy tulokset ja lisää kuvia. Myös Kiddo ja Elvis ovat päässeet kuvaan. :)  http://sites.google.com/site/pohjoissuomenaj/match-show-21032010

Missä Puppe luuraa?

"Missä Puppe luuraa" on paitsi kirja lapsille ja lastenmielisille, niin myös usein toistuva "leikki" koiraperheen arjessa. Ai mitenkä: Aamutuimaan joutuu välillä miettimään, että millä perusteella koira yösijansa valitsee, ainakaan ahtaan paikan kammosta ei koiria voi syyttää...

Piilopaikkoja kyllä riittää, milloin koira makaa kenkien seassa, sängyn alla, pöydän takana tai verhojen alla. Kyllä yhden koiran aina löytää, mutta missähän kaksi Puppea voisivat luurata? Ai niin, oletko katsonut sohvan alta?

Kyllä sopu sijaa antaa, piilossakin. Leikki lienee tuttu myös muille, koiranomistajille ja lastenkasvattajille?

Vaikeuksien kautta voittoon

Lauantaiaamuna 5:30 olimme starttaamassa toiveikkaana Itä-Suomeen näyttelyreissulle, kohteena Enon ryhmänäyttelyt. Starttaamiseen meinasi reissu jäädäkin, lämmennyt talvisää kun teki tepposensa pari päivää seisseelle Carinalle ja vartin yrittämisen jälkeen piti myöntää ett' ei käynnisty ei.

Ei kun herättämään ensiksi viikonloppulomalla ollut alokas Kinnunen tuomaan laina-autoa, sit soittamaan neuvoja auton paremmin tuntevalta Saulilta Teuvan suunnalta, ja lähettämään Maarit koirien kanssa sisälle lämmittelemään. Hyvien neuvojen myötä starttaaminen onnistuikin jo ennen kuin Maarit ehti sisälle ja matkaan päästiin ihan omalla autolla kohtuullisesti 6:00, hyvin heränneinä.

Matkanteko sujui jo vähän paremmin, lumituiskussa läpi Kainuun auraamattomien teiden. Perille ehdittiin lopulta puoli tuntia ennen kehän alkua, joten nou hätä. Hyvin ehti ottaa muutaman treenikierroksen kehässä (oman) muistin virkistykseksi ja alkaa virittäytyä näyttelytunnelmaan.

Titon kanssa päästiin hetimiten pentujen jälkeen kehään ja yhteinen sävel ja tahto löytyikin vähintään tyydyttävästi. Titon hyvä vuoden aloitus sai jatkoa, ensin vaaleanpunaisen nauhan ja heti perään junioriluokan ykkössijan myötä. Tepin vuoro nuorten luokassa oli heti seuraavana ja Tepi seurasi "pikkuveljen" esimerkkiä vaaleanpunaisen nauhan ja luokkavoiton kera. Siinä sitä sitten oltiin, odottamassa paras uros -kehää kaikki neljä, pienen jännityksen kera.

Titon kanssa päästiin aloittamaan PU -kehä jonon kärjestä ja kärkipaikkaa saatiinkin pitää alusta loppuun, tuloksena todellinen yllätysvoitto, SERTI ja paikka ROP-kisaan, siis yli odotusten :). Tepi täydensi menestystä sijoittumalla PU-kehän neloseksi, joka onkin toiseksi paras sijoitus Tepin näyttelyuralle. Tepin arvostelu: "Hyvät mittasuhteet, koko ja luusto. Hyvä kallo-osa, lyhyt kuono-osa. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä ilme. Erinomainen ylälinja. Hyvä häntä. Hyvä rungon syvyys ja muoto. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu tasapainoisesti. Esiintyy ryhdikkäästi."
Yllä Tepin reissukuva, jossa korviakin jo löytyy...

PU-kehän jälkeen jäimme odottamaan narttujen kehien etenemistä ja aikaa löytyi nyt myös aamukahville. Kahvi meinasikin mennä väärään kurkkuun, kun kisakumppani tuli kysymään, et: "Miten noita sertejä oikeen saa?" Näin asiantuntijana tais tyhjentävä vastaus jäädä antamatta, sen verran ihmeissään oli vielä itekkin :) Ko. koiran, samoin kuin Tepinkin, näyttelyä vaikeutti paikalla juoksuaikaan ollut kisailija.

ROP-kehässä sitten kohtasimme kiimaisen kisasiskon, mikä hieman aiheutti päänvaivaa eteenpäin liikkumiselle. Tälläkin kertaa kärkipaikka piti ja Kajaanista mainiosti ROP-juniorin tittelillä alkanut vuosi kirkastui Enossa ROP:ksi. Tämäkö maistui paitsi Titolle (kuvassa), myös ylpeille omistajille :) Titon arvostelu: "Erinomaiset mittasuhteet ja luusto. Hyvä koko. Oikeapiirteinen, urosmainen pää ja ilme. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen ylälinja. Hyvä hännän asento. Hyvä rungon syvyys ja muoto. Hyvä raajarakenne. Liikkuu hyvin sivulta ja edestä. Takaliikkeessä hieman kapeutta."

Mitäs tämän jälkeen... Onneksi kehätoimitsija oli paremmin hereillä ku omistajat, ja kaikki tarvittavat laput tulivat vastaanotetuksi. Sit pokaaleja hakemaan, kamppeet kasaan ja eteenpäin ...

Meinas tohinassa ihan ryhmäkehä unohtua, joten etsimään lämmintä ruokaa Enosta, lauantaina klo 13:30. Ei löydy. No tähän hätään kylmä lihapiirakka menettelee ja takaisin näyttelypaikalle. Ryhmäkehä piti alkaa kolmelta, mutta odotetusti aikataulu venyy ja paukkuu, nyt melkein tunnin pitkäksi. Ryhmäkilpailussa starttaamme kärjen sijasta kolmantena, mutta enää sijoitus ei pidä, huolimatta Titon (kuvassa) komeasta poseerauksesta. Joten pääsemme jatkamaan matkaa kohti Leppävirtaa ja uusia seikkailuja.

Näin näyttelyvuoden 2010 toinen koitos on onnellisesti takana annettuaan ikimuistoisen ensimmäisen SERTI - ROP -kokemuksen sekä koiralle että omistajille.

Uusi vuosi, uusi blogi

Olemme jo jonkin aikaa ajatelleet, että olisipa mukava kirjoittaa blogia Tepistä ja Titosta. Silloin kun Tepi muutti meille, kirjoitimme jonkin aikaa pentublogia, mutta innostus sittemmin lopahti. Nyt kuitenkin näyttelyharrastuksemme myötä heräsi taas ajatus uudesta blogista. Elikkä jatkossa tähän osoitteeseen olisi tarkoitus kirjoitella vauhdikkaan cavalier kaksikkomme, Tepin ja Titon kuulumisia. :)



Yllä kuva Titosta viime viikonlopun Kajaanin näyttelyistä, joista tuloksena oli upeasti JUN ERI1, ROP-JUN. Saavutus oli myös sikäli hieno, että viime vuonna samaisissa Kajaanin tamminäyttelyissä Tepi oli ROP-juniori. :)

Titon arvostelu: Nice head with correct bite. Well-set ears, correct stop, topline and tail carriage. Good angulation. Moves and shows well. (Tuomari Harry Vella)

Viime torstaina kävimme Titon kanssa myös virallisissa terveystarkeissa Akuutissa ja kaikki oli onneksi kunnossa eli terveet silmät, polvet 0/0 ja terve sydän. :)



Tepistä ei viime viikonlopulta löytynyt hyvää näyttelykuvaa niinpä tässä kotona otettu kuva Tepin suloisesta nassusta. Tosin Tepin korvakarvat ovat edelleen melko olemattomat Titon viime syksyisen parturoinnin jäljiltä. Tepin tulos Kajaanissa oli kuitenkin myös hieno NUO ERI2.

Tepin arvostelu: Nice head with correct bite. Good stop, correct front and topline. Tail set a bit too low. Good hind quarters. Moves well. (Tuomari Harry Vella)