Vaikeuksien kautta voittoon

Lauantaiaamuna 5:30 olimme starttaamassa toiveikkaana Itä-Suomeen näyttelyreissulle, kohteena Enon ryhmänäyttelyt. Starttaamiseen meinasi reissu jäädäkin, lämmennyt talvisää kun teki tepposensa pari päivää seisseelle Carinalle ja vartin yrittämisen jälkeen piti myöntää ett' ei käynnisty ei.

Ei kun herättämään ensiksi viikonloppulomalla ollut alokas Kinnunen tuomaan laina-autoa, sit soittamaan neuvoja auton paremmin tuntevalta Saulilta Teuvan suunnalta, ja lähettämään Maarit koirien kanssa sisälle lämmittelemään. Hyvien neuvojen myötä starttaaminen onnistuikin jo ennen kuin Maarit ehti sisälle ja matkaan päästiin ihan omalla autolla kohtuullisesti 6:00, hyvin heränneinä.

Matkanteko sujui jo vähän paremmin, lumituiskussa läpi Kainuun auraamattomien teiden. Perille ehdittiin lopulta puoli tuntia ennen kehän alkua, joten nou hätä. Hyvin ehti ottaa muutaman treenikierroksen kehässä (oman) muistin virkistykseksi ja alkaa virittäytyä näyttelytunnelmaan.

Titon kanssa päästiin hetimiten pentujen jälkeen kehään ja yhteinen sävel ja tahto löytyikin vähintään tyydyttävästi. Titon hyvä vuoden aloitus sai jatkoa, ensin vaaleanpunaisen nauhan ja heti perään junioriluokan ykkössijan myötä. Tepin vuoro nuorten luokassa oli heti seuraavana ja Tepi seurasi "pikkuveljen" esimerkkiä vaaleanpunaisen nauhan ja luokkavoiton kera. Siinä sitä sitten oltiin, odottamassa paras uros -kehää kaikki neljä, pienen jännityksen kera.

Titon kanssa päästiin aloittamaan PU -kehä jonon kärjestä ja kärkipaikkaa saatiinkin pitää alusta loppuun, tuloksena todellinen yllätysvoitto, SERTI ja paikka ROP-kisaan, siis yli odotusten :). Tepi täydensi menestystä sijoittumalla PU-kehän neloseksi, joka onkin toiseksi paras sijoitus Tepin näyttelyuralle. Tepin arvostelu: "Hyvät mittasuhteet, koko ja luusto. Hyvä kallo-osa, lyhyt kuono-osa. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä ilme. Erinomainen ylälinja. Hyvä häntä. Hyvä rungon syvyys ja muoto. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu tasapainoisesti. Esiintyy ryhdikkäästi."
Yllä Tepin reissukuva, jossa korviakin jo löytyy...

PU-kehän jälkeen jäimme odottamaan narttujen kehien etenemistä ja aikaa löytyi nyt myös aamukahville. Kahvi meinasikin mennä väärään kurkkuun, kun kisakumppani tuli kysymään, et: "Miten noita sertejä oikeen saa?" Näin asiantuntijana tais tyhjentävä vastaus jäädä antamatta, sen verran ihmeissään oli vielä itekkin :) Ko. koiran, samoin kuin Tepinkin, näyttelyä vaikeutti paikalla juoksuaikaan ollut kisailija.

ROP-kehässä sitten kohtasimme kiimaisen kisasiskon, mikä hieman aiheutti päänvaivaa eteenpäin liikkumiselle. Tälläkin kertaa kärkipaikka piti ja Kajaanista mainiosti ROP-juniorin tittelillä alkanut vuosi kirkastui Enossa ROP:ksi. Tämäkö maistui paitsi Titolle (kuvassa), myös ylpeille omistajille :) Titon arvostelu: "Erinomaiset mittasuhteet ja luusto. Hyvä koko. Oikeapiirteinen, urosmainen pää ja ilme. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen ylälinja. Hyvä hännän asento. Hyvä rungon syvyys ja muoto. Hyvä raajarakenne. Liikkuu hyvin sivulta ja edestä. Takaliikkeessä hieman kapeutta."

Mitäs tämän jälkeen... Onneksi kehätoimitsija oli paremmin hereillä ku omistajat, ja kaikki tarvittavat laput tulivat vastaanotetuksi. Sit pokaaleja hakemaan, kamppeet kasaan ja eteenpäin ...

Meinas tohinassa ihan ryhmäkehä unohtua, joten etsimään lämmintä ruokaa Enosta, lauantaina klo 13:30. Ei löydy. No tähän hätään kylmä lihapiirakka menettelee ja takaisin näyttelypaikalle. Ryhmäkehä piti alkaa kolmelta, mutta odotetusti aikataulu venyy ja paukkuu, nyt melkein tunnin pitkäksi. Ryhmäkilpailussa starttaamme kärjen sijasta kolmantena, mutta enää sijoitus ei pidä, huolimatta Titon (kuvassa) komeasta poseerauksesta. Joten pääsemme jatkamaan matkaa kohti Leppävirtaa ja uusia seikkailuja.

Näin näyttelyvuoden 2010 toinen koitos on onnellisesti takana annettuaan ikimuistoisen ensimmäisen SERTI - ROP -kokemuksen sekä koiralle että omistajille.