Syksyn tuloa

Huh onpa viime kirjoituksesta ehtinytkin kulua jo aikaa. Sen verran kiirettä on pitänyt että blogiakaan ei ole ehditty päivittää ja lisäksi oltiinhan tässä muutama viikko ilman omaa nettiäkin mikä myös hiukan hankaloitti elämää. Mutta tosiaan muutamissa näyttelyissä on taas ehditty tässä välissä käydä. Ensin 21. päivä elokuuta käytiin molempien poikien kanssa Teuvan ryhmänäyttelyissä, jossa tuomarina oli Tarmo Viirtelä. Tulokset siltä reissulta olivatkin oikein mukavat: Tito NUO ERI2 ja Tepi AVO ERI1. Tosin Tito oli juuri näyttelyitä edeltäneellä viikolla taas päässyt parturoimaan Tepin korvia ja niskaa kaiken remontin ja muuttohässäkän keskellä, mitä tuomari sitten vähän ihmettelikin Tepin ollessa näyttelypöydällä ja kysyi että "ette kai te vain ole leikanneet tätä karvaa". No Tuomo sitten selitti tuomarille että asialla oli ollut meidän toinen koira, mutta jäljet kyllä kieltämättä näyttivät siltä kuin turkkia olisi käyty saksimassa. :) Noh nyt siis jälleen kerran kasvattelemme Tepin korvakarvoja ja vahingosta viisastuneena investoimme toiseen kuljetushäkkiin. Yllä kuva Teuvan ryhmänäyttelyistä.

Seuraavaksi olivat vuorossa Limingan ryhmänäyttelyt, jossa tuomarina oli Kornelia Butrimova ja cavoja oli ilmoittautunut melkoinen määrä, peräti 59. Liminkaan olimme sitten ilmoittaneet ainoastaan Tepin. Olimme siis ilmoittautuneet näyttelyyn jo ennen kuin Tito oli käynyt kynimässä Tepin korvat. Niinpä siis suuntasimme näyttelyihin Tepin kanssa ilman suurempia odotuksia, mutta mukavasti se sitten lopulta meni vähän ohennetuillakin korvakarvoilla. Tuomarilla kun saattui olemaan erinomainen päivä ja kaikki yhtä lukuun ottamatta nappasivat ERIt, mutta lisäksi Tepi sijoittui vielä neljänneksi omassa luokassaan. Sijoitus oli kyllä hieno, sillä avoimenluokan uroksia oli kuitenkin kymmenen kisassa mukana. :)

Yllä kuva sohvanvaltaajista, jotka kerrankin saatiin samaan kuvaan. :) Seuraavista näyttelyistä ei sitten vielä olekaan tietoa. Taitaa tässä tulla nyt pieni näyttelytauko, kun odotellaan Titon kaksivuotissynttäreitä ja kasvatellaan Tepin korvakarvoja. :) Aikomuksena olisi kuitenkin Titon kanssa jonkinlaiselle koirakurssille ilmoittautua, kunhan tässä keksin että mille kurssille ja mihin. Mutta saas nähdä mitä syksy tuo tullessaan. :)

Sawo Show ja lomailua Itä-Suomessa

Reissuun lähdettiin jo keskiviikkoiltana, kun suuntasimme sateisesta Oulusta kohti Leppävirtaa. Perille päästyämme totesimmekin lähteneemme ihan oikeaan suuntaan, sillä sateesta ei ollut tietoakaan ja sääennusteetkin lupailivat, mitä parhaimpia lomasäitä. Torstaipäivä vierähtikin sitten Kuopiossa asuntomessuilla, jonne tietenkin piti päästä kun sielä suunnalla kerran oltiin. Mukavahan sielä olikin kierrellä ja ihmetellä toinen toistaan hulppeampia asuntoja, mutta kummasti mitä kaemmin asuntoja kiersimme sitä enemmän asunnot alkoivat muistuttaa toisiaan. :)

Lomailua jatkoimmekin sitten mökkeilyn merkeissä ja hellettä tosiaan riitti. Reissun parasta antia oli kyllä ehdottomasti rantasauna ja järvi, johon pääsi mukavasti viilentymään saunan jälkeen ja hellepäivinä kuumuutta pakoon. Naapureitakaan ei ollut kovin lähellä, joten koiriakin sai pitää pihalla vapaana. Uimista yritettiin myös koirien kanssa, mutta Tepihän ei vapaaehtoisesti uskaltautunut veteen ja varmuuden vuoksi Tepi katsoi parhaakseen pysytellä myös kaukana laiturista. No Titostakaan ei varsinaisesti mitään vesipetoa kuoriutunut esiin, lähinnä Tito tykkäsi enemmän vaan kahlailusta. Kyllä molemmat pojat kävivät välillä tassujaan kastelemassa ja viilentelemässä pienellä avustuksella, kun lämpömittarissa lukemat nousivat yli 30 asteen.

Kuten arvata saattaa, ei tästäkään reissusta selvitty täysin ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Pojat kun viihtyivät suuren osan ajasta ulkona, kun kerrankin saivat juoksennella ulkona vapaana ja hyvinhän ne pysyivätkin pihapiirissä. Tosin ihan kuumimpaan aikaan päivästä pojat viihtyivät parhaiten viileässä mökissä sohvan alla. Koirien ulkona ollessa huomasimme kuitenkin, että varsinkin Tepi rohkaistui vähitellen ja teki yksinään pidempiä ja pidempiä tutkimusmatkojaan, mutta tuli kuitenkin luokse aina kun huusimme sitä. No erään kerran pojat olivatkin sitten keksineet lähteä yhdessä retkeilemään, sillä aikaa kun me muut olimme sisällä mökissä syömässä. Syötyämme palasimme ulos ja aloimme huudella koiria, mutta tuloksetta. Kumpaakaan koiraa ei näkynyt eikä kuulunut. No Tuomo sitten lähti kävelemään mökkitietä pitkin ja huutelemaan koiria. Toista kilometriä Tuomo sitten joutuikin kävelemään kunnes vastaan tuli auto, jonka kuski pysäytti kohdalla ja kysyi sattuiko meiltä olemaan pari koiraa hukassa. Tepi ja Tito kun olivat juosseet naapurimökille asti ja kävelleet suoraan sisälle mökkiin kuin kotiinsa. No onneksi isäntäväki osasi aavistaa, että koirat saattoivat olla juuri siltä mökiltä missä me oleilimme ja niinpä karkulaiset saatiin onnellisesti takaisin omistajilleen. :)

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa näyttelypäivä, joka valkeni todella helteisenä ja paahtavan kuumana, jo aamulla lämpömittarissa oli 26 astetta ja kun saavuimme Kuopioon näyttelypaikalle oli lämpömittari kohonnut jo 32 asteeseen. Siinä ei paljon kylmäkallet ja jäädytetyt vesipullotkaan koiria auttaneet, kun varjossa istuessa itselläkin hiki ihan virtasi. No tällä kertaa ei sitten ollut kyllä muutenkaan meidän päivä, kun ensin Titon tulokseksi jäi EH3 ja heti sen perään Tuomo kävi hakemassa Tepin kanssa tuomarilta myöskin EH:n. No positiivista asiassa oli, että päästiin lähtemään pois helteestä ja suuntaamaan ajoissa takaisin kohti Oulua. Matka oli kyllä melkoisen kuuma ja väsyttävä autossa, sillä meiltä ei tietenkään löydy autosta ilmastointia. No matkalla poikkesimme sitten vielä uittamaan koiria ja kävimme myös itse pulahtamassa vedessä niin, että jaksoimme ajaa vielä Ouluun asti. Reissusta selvittiin ja kyllä nyt osaa taas nauttia näistä alle 20 asteen lämpötiloistakin. :)

Helteinen Oulun KV viikonloppu

Huh huh, nyt on sitten Oulun kaksipäiväiset KV näyttelyt takana päin. Säät suosivat näyttelyitä ja ilma oli mitä helteisin koko viikonlopun. Tosin vähempikin lämpö olisi kyllä riittänyt ainakin koiria ajatellen. Myös tulokset olivat mieltä lämmittäviä eli ei ollenkaan hullumpi viikonloppu ja mikä parasta matka näyttelypaikalle oli kerrankin lyhyt!

Lauantaina tuomarina toimi  Ann Rode Ruotsista ja meidän pojista ensimmäisenä näyttelyt avasi Tito, joka esiintyi nuortenluokassa. Hieman haluttomasti esiintynyt Tito nappasi kuitenkin ERI:n, mutta sijoitus omassa luokassaan oli lopulta kolmas. Titon jälkeen kaappasin lennosta Tepin kehään ja Tepihän esiintyi omalla tutulla innollaan napaten myöskin ERI:n ja sijoittuen avoimessa luokassa heti Titon velipojan Sonyn jälkeen kakkoseksi. PU-kehään mentiinkin sitten molempien poikien kanssa. Tosin Tito putosi odotetusti melko aikaisin jatkosta. Tepin kanssa selvittiin neljän parhaan joukkoon ja myhäilin jo tässä vaiheessa mielessäni PU-kehän sijoitusta. Tepillä kun niitä ei vielä tähän mennessä montaakaan ole. No tuomari viittolikin sitten edellämme menneen Sonyn joukon kärkeen, mutta todellinen yllätys oli kun hän viittoili Tepin heti sen jälkeen  Sonyn perään kakkoseksi. Tuloksena oli siis PU2 varasertin ja vara-cacibin kera! Tepin menestys tuli kyllä itselleni hienoisena yllätyksenä, vaikka Tepin ERI putki näyttelyistä onkin jo pitkä, on yleensä menestys PU kehissä jäänyt kuitenkin laihanlaiseksi. No iloinen yllätyshän se oli ja menestys tämän kokoluokan KV karkeloissa on kyllä tosi hieno saavutus Tepiltä! :) Sertikin meni hyvään osoitteeseen eli ei jäänyt sekään harmittamaan! :) Kehien päätteksi osallistuimme vielä kasvattajaluokkaan Blenjoy tiimillä. Tällä kertaa kasvattajaryhmään osallistuivat Lida, Senna, Tepi ja Sony ja tuloksena oli KP ja ROP-kasvattaja. Näin ollen pääsimme vielä pitkän ja kuuman päivän päätteeksi reippailemaan ryhmäkehään, josta mukaan saatiin ainakin kokemusta jos ei muuta. :)

Sunnuntaipäivä käynnistyi sitten vähän väsyneemmissä merkeissä. Liekö jotain tekemistä ollut melko lyhyillä yöunilla, mutta enää ei jaksanut juurikaan edes jännittää. Cavoja oli tuomaroimassa sunnuntaina hieman tiukempi ruotsalaistäti  Britta Roos-Börjesson ja cavoja oli ilmoittautunut mukaan 51. Tällä kertaa Tito esiintyi onnekseni jo hieman innokkaammin ja iloisemmin, mutta Titon tulokseksi jäi kuitenkin NUO EH3. No Tepi puolestaan jatkoi omaa ERI putkeaan, mutta tulokseksi Tepillekin jäi lopulta AVO ERI4. Ei siis isompaa menestystä, mutta täytyy kyllä olla tyytyväinen tuohon Tepin ERIinkin. Myös sunnuntaina osallistuimme kasvattajaluokkaan samalla kokoonpanolla kuin lauantaina ja tuloksena oli jälleen KP ja ROP-kasvattaja ylistysten kera! :) Onnittelut vielä kasvattajalle, kyllähän se tuomari oikeassa oli ylistyksissään. ;) No ryhmäkehä jäi tällä kertaa väliin ja niinpä kaksi väsynyttä koiraa ja omistaja suuntasivat ansaituille päiväunille. Alla vielä Tepin varasertiposeeraus.

Juhlaa ja lomailua

Sen verran kiirettä on pitänyt, että edes blogia ei ole ehditty päivittää. Viime viikon lauantaina juhlimme meidän häitä Etelä-Pohjanmaalla ja valmisteluja tehtiin kovasti aina myöhälle perjantai-iltaan asti. Häät oli aivan ihanat eikä edes sade latistanut iloista juhlatunnelmaa. Tepi ja Tito eivät valitettavasti päässeet osalliseksi itse hääjuhlasta vaan viettivät päivän lomaa lomahoitolassa autuaan tietämättöminä kaikesta häähössötyksestä. Ja hyvinhän pojat olivatkin viihtyneet hoitolassa. Ainakin ruoka oli maistunut ja kavereita oli riittänyt. Niinpä seuraavana päivänä hakiessamme poikia kotiin vastassa oli kaksi iloista hännän huiskuttajaa, eikä väsymyksestä tai stressistä ollut tietoakaan.

Kun lopulta juhlien jäljet oli saatu siivottua ja viimeisetkin vieraat oli hyvästelty, pääsimme mekin pakkaamaan automme ja suuntaamaan kohti Posiota lyhyelle häälomalle. Loma tuli todella tarpeeseen, sillä jännitys ja pieni stressi sekä muutama huonosti nukuttu yö olivat hieman verottaneet voimavaroja. Mökkimme sijaitsi Livojärven rannalla kaukana sivistyksestä ja lähimmät naapuritkin olivat sen verran etäällä, että oma rauha mökillä oli taattu. Koirat saivat juosta ulkona vapaana ja välillä pojat pääsivät haukkumaan muutamaa mökin lähistöllä liikkunutta poroakin, mutta perään eivät sentään meidän tohvelisankarit uskaltaneet lähteä.

No eihän meidän loma sitten ihan täysin ilman draamaa sujunut, sillä harmiksemme ulkona oli paljon jos jonkinlaista ötökkää, jotka eivät jättäneet rauhaan ulkona kirmailevia poikia. Seuraavana päivänä huomasinkin, että Tepiä oli purrut joku ötökkä huuleen ja pian siihen ilmestyi punainen patti. Tepi oli puremasta hieman rauhaton ja yritti hinkata päätään joka puolelle. Seurailimme vähän aikaa tilannetta ja kauhuksemme huomasimme, että Tepin kuono vain paisui ja paisui. No sitten puhelin käteen ja konsultoimaan viisaampia. Sussulle otetun pikaisen puhelun jälkeen totesimme, että nyt tarvitaan ensiavuksi kyytablettia, joita meillä ei tietenkään sattunut olemaan mukana. Niinpä otimme koirat autoon ja kaarsimme naapurin pihaan, jossa siis vuokraisäntämme asusti. Heiltäkään ei löytynyt kyytabletteja, joten jatkoimme matkaa kohti Posion keskustassa sijaitsevaa apteekkia. Siinä sitten melkoisella vauhdilla ajeltiin pientä soratietä niin eiköhän hirvi hypännyt metsästä suoraan auton eteen. Lukkojarrutus täydestä vauhdista ja vältimme vain täpärästi yhteentörmäyksen hirven kanssa. Kyllähän siinä sen verran säikähti, että itku meinasi päästä. No matka jatkui ja Tepi sai kyytablettinsa, joka melko pian alkoikin vaikuttaa ja kuono alkoi palata entisiin mittoihinsa. Seurailimme Tepiä vielä jonkin aikaa, mutta pian Tepin häntä alkoi heilua jo entiseen tapaan ja ulos vaan piti kovasti päästä juoksentelemaan. Yllä kuva Tepin turvonneesta kuonosta. Alla Tepi jo hieman parempivointisena tiirailee lintuja.

Loppuloma sujuikin hieman rauhallisemmissa merkeissä saunoen ja patikoiden. Pojat olivatkin innoissaan kun lähdimme metsään patikoimassa sellaisen 15 km lenkin. Ihmeen hyvin ne jaksoivat juosta välillä edellämme ja välillä omia reittejään metsässä hajujen perässä. Tepi ja Tito taisivatkin juosta tuplasti sen matkan minkä me kävelimme. Tauoilla pojat täytyi ottaa hihnaan kiinni, kun muuten eivät olisi ymmärtäneet levähtää ollenkaan. Veneilykin oli poikien mielestä oikein mukavaa puuhaa, vaikka Tepi hieman arkailikin. Tito rohkeana poikana ei ollut millänsäkään.

Nyt on taas vähitellen palattu normaaliin päiväjärjestykseen ja seuraavaksi katseet suunnataankin sitten kohti Oulun KV näyttelyitä! :)

Pellon ryhmänäyttelyssä

Niin on taas yhdet ikimuistoiset näyttelyt takana. Tällä kertaa suuntasimme kohti pohjoista, kun kiikarissa olivat Pellon ryhmänäyttelyt, jossa tuomarina oli viimehetken tuomarimuutoksen jälkeen Kurt Nilsson Ruotsista. Niinpä autoon sulloutuivat neljä koiraa ja kolme tyttöä tavaroineen. Kokoonpanoon kuuluivat tällä kertaa minun, Tepin ja Titon lisäksi, cavalier tyttö Kiddo ja ranskanbulldoggi uros Otto omistajineen. Reissuun lähdimme jo perjantai-iltana, sillä yövyimme yhden yön Torniossa, josta jatkoimme matkaan aamuvarhaisella kohti Pelloa. Alkuun vähän hirvitti, miten selviän kahden vilkkaan koiran, häkin ja muiden tavaroiden kanssa, mutta ihan hyvin se lopulta sujui, kun oli apukäsiä tarjolla.

Cavalierien kehät alkoivat vasta klo. 10.15, mutta sitä ennen vuorossa olivat ranskanbulldogit. Olimme siis hyvissä ajoin näyttelypaikalla ja aikaa olikin sitten ihan mukavasti raahata häkit kehän laidalle ja virittäytyä tunnelmaan. Ennen meitä kehässä pyörähtänyt Otto näytti heti mallia meille muille ollen ROP sertin kera. Serti olikin jo kolmas, kolmansissa näyttelyissään olleelle Otolle, mikä oli siis todella upea saavutus! Ikää tosin ei ihan vielä ollut kahta vuotta, mutta eiköhän se neljäskin serti sieltä vielä tule, kun ikää on tarpeeksi. :)

Ranskanbulldoggien jälkeen alkoivat vihdoin cavalierien kehät. Aluksi olivat vuorossa pennut ja junioriurokset, jonka jälkeen minä ja Tito hyppäsimme kehään. Hieman aluksi jännitin, millä tuulella Tito tänään mahtaa olla, mutta helpotuksekseni Tito päätti olla hyvinkin yhteistyökykyinen. Tuloksena oli ERI ja luokkavoitto. Kuvassa Tito liikkeessa. (Kuvat Sari Järvinen)

Sitten lentävällä vaihdolla Tepin kanssa heti seuraavaan kehään. Kiitoksia kovasti Jossulle, jonka ansiosta vaihto sujui ongelmitta. Tepinkin kanssa esiintyminen sujui oikein mallikkaasti ja ERI:n myötä myös Tepi nappasi luokkavoiton, mikä oli oiken mukavasti, sillä kilpakumppaneita oli kuitenkin viisi samassa luokassa. Viereisessä kuvassa minä ja Tepi vauhdissa. :) Alla Tepi poseeraa.

Sitten vaan jännittämään paras uros -kehän alkua, jonne lopulta Tito asteli Sarin kanssa ja minä Tepi kanssa. Todella upeasti se sitten menikin, sillä heti Elmon jälkeen Tito sijoitettiin kakkoseksi sertin kera! Tulos oli ihan yli odotusten, mutta kyllähän se serti vaan kummasti lämmitti mieltä. Etenkin, kun kyseessä oli jo toinen serti Titolle. Tepi jäi harmittavasti yhden sijan päähän sijoituksesta, mutta hyvin tyytyväisiä ollaan kyllä luokkavoitosta ja mukavasta arvostelustakin. :) Alla kuva Titon suloisesta nassusta.

No eihän sitä tietenkään selvitty reissusta täysin ilman kommelluksia, sillä pojat olivat ihan villeinä paras uros kehän jälkeen saamistaan kehuista ja suosionosoituksista ja juuri kun olin laittamassa poikia häkkiin Tito kiskaisi itsensä irti. Niin Tito painatti täysillä, minkä pienistä jaloistaan pääsi kohti ulko-ovea ja minä perässä. Onneksi kuitenkin viereisen kehän tuomari sai napattua Titon kiinni. Ja kuinkas ollakaan tuomarihan olikin viime näyttelyistä tuttu Tiina Taulos, jolta minä sitten nolona, anteeksi pyydellen kävin hakemassa pikku-karkulaisen. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tito saatiin kuitenkin ehjin nahoin kiinni! :)

Urosten kehien jälkeen oli tosiaan vuorossa heti narttujen junioriluokka, joiden esitykset meinasivatkin jäädä näkemättä kyseisen takaa-ajotilanteen vuoksi, mutta onneksi kuitenkin ehdittiin vielä seuraamaan kehää, jossa Kiddo esitti oman debyyttinsä. Hienosti tuo esiintyminen sujuikin, sillä seitsemästä juniorinartusta Kiddo sijoitettiin toiseksi EH arvostelulla. Hieno sijoitus siis ensikertalaiselle. Siitä se lähtee! :) Blenjoyn mahtavaa menestystä lisäsi vielä Titon sisko Lida, joka oli PN2 myöskin sertin kera. Lisäksi osallistuimme vielä Blenjoy tiimin kanssa kasvattajaluokkaan, jonka tuloksena oli upeasti ROP -kasvattaja mukavien arvostelujen kera sekä BIS4. Kasvattajalle ja meille muillekin siis hieno päivä kaikkiaan! :) Yllä kuvassa sisarukset poseeraavat tuomarin ja onnellisten omistajiensa kanssa. Alla pokaalikuva serteineen. Toinen kuva kasvattajaluokasta, jossa Sari ja Tito, Marjut ja Pablo, minä ja Lida sekä Kirsi ja Tepi.

Pitkän päivän jälkeen pääsimme vihdoin siinä viiden aikoihin starttaamaan kohti Oulua ja olihan autossa kyllä väsyneitä, mutta onnellisia tyttöjä, kun saaliiksi reissusta saatiin kaksi sertiä ja mukavat arvostelut. Ei siis ollenkaan turha reissu Pelloon! :)