KV Kajaani

Sunnuntaiaamuna suuntasimme aamuvarhaisella jälleen kohti Kajaanin tamminäyttelyitä, jotka olivatkin meille jo kolmannet laatuaan, joten tiesimme mitä odottaa: kylmää hallia, heräämistä ennen kukon laulua, huonoa ajokeliä ja väsyttävää matkustusta. Ja kaikesta huolimatta kyllä kannatti lähteä! :)

Kajaani on osoittautunut meille suotuisaksi näyttelyksi. Kahtena edellisenä vuotena pojat kun ovat vuorollaan olleet ROP junioreita, eikä tälläkään kertaa tarvinnut lähteä kotiin tyhjin käsin. Tepi nimittäin pääsi jälleen yllättämään voittaen ensin avoimenluokan ja sen jälkeen sijoittuen paras uros kehässä toiseksi saaden sertin ja vara-cacibin, joka tulee muuttumaan cacibiksi! Ei siis ollenkaan hullumpi näyttelyvuoden avaus. :) Tuomarina toimi Kitty Sjong Tanskasta ja cavoja oli ilmoittautunut mukaan yhteensä 58, uroksia 26.

Tepin arvostelu: "Good head & expression. Correct bite. Good pigmentation. Well placed ears & eyes. Enough neck. Good topline. Good tailset with good activity & good carriage. Well angulated. Good depth of chest & good ribcage. Good bones & feet. Correct coat & colour. Moves well." (Kitty Sjong)

 

Eikä Titollakaan huonosti mennyt. Tito nappasi myöskin ERI:n ja sai oikein mukavat arvostelut, vaikka sijoituksia ei enää irronnutkaan. Joulukuussa Titolle tuli lisäksi kaksi vuotta täyteen, joten nyt vaan lähdetään sitä kolmatta sertiä metsästämään. :)

Jyväskylän erkkari

No eihän sitä kovin pitkää näyttelytaukoa sitten maltettu pitää. Kävimme nimittäin viime sunnuntaina pyörähtämässä Jyväskylän erikoisnäyttelyssä. Reissusta nyt ei kovin paljon jäänyt kerrottavaa, mutta melkoinen määrä huiskuhäntiä oli kyllä saapunut paikalle. Yhteensä cavoja oli ilmoittautunut 208, nuorissa uroksissa 15 ja avoimessa 23. Tuomarina uroksilla toimi Mary Rees Iso-Britanniasta. Molemmat pojat kävivät hakemassa EH:t ilman sijoituksia, mutta molemmat saivat kyllä mukavat arvostelut. Ihan tyytyväisiä oltiin tuloksiin, sillä siinä koiramäärässä arvostelu oli tiukkaa ja myös H:n ja jopa T:n arvosteluja jaeltiin säästelemättä.

Titon arvostelu: "Handsome blaze, almost 2 years, full coat B presented. Attractive head, dark eyes & pigment, gentle expression. Level topline, plenty of quality, good hindquarters. Moves strong way." (Mary Rees)

Tepin arvostelu: "Lightly marked blaze, pleasing head, dark eyes, good pigment. A little short in muzzle for me, good outline, strong hindquarters. Correct mover, good presentation." (Mary Rees)

Viime viikolla saimme myös vihdoin valmiiksi takapihallemme aitauksen koirille ja kuten kuvasta näkyy niin siellähän on ihan valtavan mukavaa. :)

Jäljestystä

No tulihan se sitten tässä syksyn aikana aloitettua uusi harrastus poikien kanssa. Ilmoittauduimme nimittäin jäljestyskurssille ja mukavaa puuhaahan se olikin etenkin koirien mielestä. Kurssi järjestettiin täälä Haukiputaalla ja ilmoittauduin sinne Titon kanssa, mutta samaan hintaan sain ottaa myös Tepin mukaan. Alkuun harjoittelimme jäljestystä siten, että minä menin metsään piiloon ja koiran tuli nenänsä avulla löytää emäntänsä. Tämä sujuikin pojilta oikein hienosti ja emäntä ei siis jäänyt kertaakaan löytymättä. Tosin pieninä koirina Tepi ja Tito jäljestivät lähinnä ilmavainun avulla. Tämän jälkeen siirryimme tekemään makkarajälkiä eli kävimme tekemässä metsään jäljen ja pudottelimme nameja omien jälkiemme päälle, jotta saimme koirien nenät oikeasti maahan seuraamaan omia jälkiämme. Kun jälki oli ehtinyt laskeutua tarpeeksi kauan pääsivät koirat tositoimiin jäljille ja vähitellen tehtävää vaikeutettiin siten, että annettiin jälkien laskeutua kauemmin ennen kuin koira päästettiin jäljelle.

Jäljestys oli koirille selkeästi mieluista puuhaa ja olihan se mieltälämmittävää nähdä koirat niin omassa elementissään ja iloisena työssään. Samalla se oli koirille myös tosi väsyttävää puuhaa, kun joutui käyttämään niin intensiivisesti päätään, mutta kyllä se parin tunnin ulkoilu metsässä väsytti kummasti myös omistajan. :) Oli myös hauska huomata, miten huolellinen Tepi oli jäljestyksessä. Varsinkin aukealle tehdyillä jäljillä Tepi, joka ei normaalisti ole niin perso nameille, etsi hyvin tarkasti nakit maasta ja turhaa kiirettähän ei pidetty. Myös Titolta jäljestys luonnistui hienosti, mutta eihän niitä kaikkia nakkeja nyt ehtinyt jäädä syömään kun kerran löysi jäljen. Koirista yleensä huomasi myös heti, kun ne löysivät jäljen. Samassa nimittäin alkoi häntä viuhtoa puolelta toiselle, kun nenä maassa lähdettiin määrätietoisesti eteenpäin. Kyllähän tuo jäljestys sen verran mukavaa puuhaa oli, että tarkoitus olisi myös jatkaa jäljestystä vielä kurssin päätyttyäkin ainakin niin kauan kun maassa ei ole vielä lunta. :)

Syksyn tuloa

Huh onpa viime kirjoituksesta ehtinytkin kulua jo aikaa. Sen verran kiirettä on pitänyt että blogiakaan ei ole ehditty päivittää ja lisäksi oltiinhan tässä muutama viikko ilman omaa nettiäkin mikä myös hiukan hankaloitti elämää. Mutta tosiaan muutamissa näyttelyissä on taas ehditty tässä välissä käydä. Ensin 21. päivä elokuuta käytiin molempien poikien kanssa Teuvan ryhmänäyttelyissä, jossa tuomarina oli Tarmo Viirtelä. Tulokset siltä reissulta olivatkin oikein mukavat: Tito NUO ERI2 ja Tepi AVO ERI1. Tosin Tito oli juuri näyttelyitä edeltäneellä viikolla taas päässyt parturoimaan Tepin korvia ja niskaa kaiken remontin ja muuttohässäkän keskellä, mitä tuomari sitten vähän ihmettelikin Tepin ollessa näyttelypöydällä ja kysyi että "ette kai te vain ole leikanneet tätä karvaa". No Tuomo sitten selitti tuomarille että asialla oli ollut meidän toinen koira, mutta jäljet kyllä kieltämättä näyttivät siltä kuin turkkia olisi käyty saksimassa. :) Noh nyt siis jälleen kerran kasvattelemme Tepin korvakarvoja ja vahingosta viisastuneena investoimme toiseen kuljetushäkkiin. Yllä kuva Teuvan ryhmänäyttelyistä.

Seuraavaksi olivat vuorossa Limingan ryhmänäyttelyt, jossa tuomarina oli Kornelia Butrimova ja cavoja oli ilmoittautunut melkoinen määrä, peräti 59. Liminkaan olimme sitten ilmoittaneet ainoastaan Tepin. Olimme siis ilmoittautuneet näyttelyyn jo ennen kuin Tito oli käynyt kynimässä Tepin korvat. Niinpä siis suuntasimme näyttelyihin Tepin kanssa ilman suurempia odotuksia, mutta mukavasti se sitten lopulta meni vähän ohennetuillakin korvakarvoilla. Tuomarilla kun saattui olemaan erinomainen päivä ja kaikki yhtä lukuun ottamatta nappasivat ERIt, mutta lisäksi Tepi sijoittui vielä neljänneksi omassa luokassaan. Sijoitus oli kyllä hieno, sillä avoimenluokan uroksia oli kuitenkin kymmenen kisassa mukana. :)

Yllä kuva sohvanvaltaajista, jotka kerrankin saatiin samaan kuvaan. :) Seuraavista näyttelyistä ei sitten vielä olekaan tietoa. Taitaa tässä tulla nyt pieni näyttelytauko, kun odotellaan Titon kaksivuotissynttäreitä ja kasvatellaan Tepin korvakarvoja. :) Aikomuksena olisi kuitenkin Titon kanssa jonkinlaiselle koirakurssille ilmoittautua, kunhan tässä keksin että mille kurssille ja mihin. Mutta saas nähdä mitä syksy tuo tullessaan. :)

Sawo Show ja lomailua Itä-Suomessa

Reissuun lähdettiin jo keskiviikkoiltana, kun suuntasimme sateisesta Oulusta kohti Leppävirtaa. Perille päästyämme totesimmekin lähteneemme ihan oikeaan suuntaan, sillä sateesta ei ollut tietoakaan ja sääennusteetkin lupailivat, mitä parhaimpia lomasäitä. Torstaipäivä vierähtikin sitten Kuopiossa asuntomessuilla, jonne tietenkin piti päästä kun sielä suunnalla kerran oltiin. Mukavahan sielä olikin kierrellä ja ihmetellä toinen toistaan hulppeampia asuntoja, mutta kummasti mitä kaemmin asuntoja kiersimme sitä enemmän asunnot alkoivat muistuttaa toisiaan. :)

Lomailua jatkoimmekin sitten mökkeilyn merkeissä ja hellettä tosiaan riitti. Reissun parasta antia oli kyllä ehdottomasti rantasauna ja järvi, johon pääsi mukavasti viilentymään saunan jälkeen ja hellepäivinä kuumuutta pakoon. Naapureitakaan ei ollut kovin lähellä, joten koiriakin sai pitää pihalla vapaana. Uimista yritettiin myös koirien kanssa, mutta Tepihän ei vapaaehtoisesti uskaltautunut veteen ja varmuuden vuoksi Tepi katsoi parhaakseen pysytellä myös kaukana laiturista. No Titostakaan ei varsinaisesti mitään vesipetoa kuoriutunut esiin, lähinnä Tito tykkäsi enemmän vaan kahlailusta. Kyllä molemmat pojat kävivät välillä tassujaan kastelemassa ja viilentelemässä pienellä avustuksella, kun lämpömittarissa lukemat nousivat yli 30 asteen.

Kuten arvata saattaa, ei tästäkään reissusta selvitty täysin ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Pojat kun viihtyivät suuren osan ajasta ulkona, kun kerrankin saivat juoksennella ulkona vapaana ja hyvinhän ne pysyivätkin pihapiirissä. Tosin ihan kuumimpaan aikaan päivästä pojat viihtyivät parhaiten viileässä mökissä sohvan alla. Koirien ulkona ollessa huomasimme kuitenkin, että varsinkin Tepi rohkaistui vähitellen ja teki yksinään pidempiä ja pidempiä tutkimusmatkojaan, mutta tuli kuitenkin luokse aina kun huusimme sitä. No erään kerran pojat olivatkin sitten keksineet lähteä yhdessä retkeilemään, sillä aikaa kun me muut olimme sisällä mökissä syömässä. Syötyämme palasimme ulos ja aloimme huudella koiria, mutta tuloksetta. Kumpaakaan koiraa ei näkynyt eikä kuulunut. No Tuomo sitten lähti kävelemään mökkitietä pitkin ja huutelemaan koiria. Toista kilometriä Tuomo sitten joutuikin kävelemään kunnes vastaan tuli auto, jonka kuski pysäytti kohdalla ja kysyi sattuiko meiltä olemaan pari koiraa hukassa. Tepi ja Tito kun olivat juosseet naapurimökille asti ja kävelleet suoraan sisälle mökkiin kuin kotiinsa. No onneksi isäntäväki osasi aavistaa, että koirat saattoivat olla juuri siltä mökiltä missä me oleilimme ja niinpä karkulaiset saatiin onnellisesti takaisin omistajilleen. :)

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa näyttelypäivä, joka valkeni todella helteisenä ja paahtavan kuumana, jo aamulla lämpömittarissa oli 26 astetta ja kun saavuimme Kuopioon näyttelypaikalle oli lämpömittari kohonnut jo 32 asteeseen. Siinä ei paljon kylmäkallet ja jäädytetyt vesipullotkaan koiria auttaneet, kun varjossa istuessa itselläkin hiki ihan virtasi. No tällä kertaa ei sitten ollut kyllä muutenkaan meidän päivä, kun ensin Titon tulokseksi jäi EH3 ja heti sen perään Tuomo kävi hakemassa Tepin kanssa tuomarilta myöskin EH:n. No positiivista asiassa oli, että päästiin lähtemään pois helteestä ja suuntaamaan ajoissa takaisin kohti Oulua. Matka oli kyllä melkoisen kuuma ja väsyttävä autossa, sillä meiltä ei tietenkään löydy autosta ilmastointia. No matkalla poikkesimme sitten vielä uittamaan koiria ja kävimme myös itse pulahtamassa vedessä niin, että jaksoimme ajaa vielä Ouluun asti. Reissusta selvittiin ja kyllä nyt osaa taas nauttia näistä alle 20 asteen lämpötiloistakin. :)