Vaasan KV näyttelyissä

Tänään olikin sitten vuorossa Vaasan KV näyttelyt. Tuomarina oli Tiina Taulos ja näyttelyihin oli ilmoittautunut 86 cavalieriä. Siinä seitsemän aikaan aamulla lähdimmekin sitten ajalemaan kohti Vaasaa kahden puhtoisen koiran kanssa. Botniahalli, jossa näyttelyt järjestettiin oli oikein viihtyisä paikka. Tilaa oli tapeeksi ja halli oli muutenkin avara ja valoisa. Näyttelypaikalle saavuttuamme aloimmekin sitten hakea koirien kanssa näyttelyfiilistä ja kokeilla miten yhteistyö tällä kertaa sujuu. Pienten treenailujen ja tuntuman hekemisen jälkeen päädyimme vaihtamaan koiria eli minä menin Titon kanssa ja Tuomo Tepin kanssa. Siinä kehänlaidalla jännitimme sitten kovasti omaa vuoroamme, kun ensin kehässä pyörähtelivät pennut ja junnu urokset. No vihdoin oma vuoromme koitti ja oikein mukavasti se Titon esiintyminen viime kerran hankaluuksien jälkeen sujuikin. Tuloksena oli NUO EH2. Tuomari piti tiukkaa linjaa ja ERI:t olivat tiukassa. Niinpä täytyy olla kyllä tyytyväinen tulokseen ja luokka kakkonen tämän kokoisissa karkeloissa ei ole yhtään hullummin. :) Yllä kuva Titosta tuomarin arvioitavana.

No heti nuorten jälkeen olikin sitten vuorossa avoin luokka. Myös Tuomon ja Tepin yhteistyö kehässä toimi oikein mallikkaasti ja Tepi oli omaan tyyliinsä hyvin innostuneena ja iloisena kehässä. Tulos Tepin osalta olikin hieno AVO ERI2 ja kyllähän tuo ERI vaan kummasti mieltä lämmitti. :) Mukavaa oli myös se, että tällä kertaa Tepi vuorostaan pärjäsi karvan verran Titoa paremmin. Ja käviväthän Tuomo ja Tepi pyörähtämässä tietenkin vielä PU kehässäkin, mutta sieltä ei sitten enää irronnut enempää mainetta ja kunniaa. Mutta kovin iloisia kyllä ollaan koirien hyvistä esityksistä ja tällä kertaa eivät tulokset jääneet ainakaan tuosta esiintymisestä kiinni. :) Alla kuva Tepistä PU kehässä, jossa edellä avoimen luokan luokkavoittaja. Laitan alle myös Tepin arvostelun, joka herätti hieman hilpeyttäkin tietyiltä osin. :) Tosin käsiala jätti vähän arvailun varaa tuohon arvosteluun. :)

"Hyvän kokoinen ja hyvin liikkuva. Hyvä ilme, mutta silmien alla saisi olla enemmän täytettä. Hyvät toppaukset, tasapainoisesti rakentunut. Rikkaat värimerkit. Toivoisin vatsan alle enemmän hapsuja." (Tiina Taulos)

Maalla kyläilemässä

Ollaan koirien kanssa oltu jo toista viikkoa täälä Etelä-Pohjanmaalla "graduntekolomalla". Koirille tämä on kyllä ollut todellista maaseutulomailua, mutta itseni kohdalta en tätä nyt varsinaisesti lomaksi kutsuisi. Koirat on saaneet kuitenkin kirmailla pihalla vapaana ja pihalla ne varmasti suurenosan päivästä viettäisivätkin jos itse saisivat päättää. Valitettavasti vaan niitä ei keskenään uskalla ulos jättää, vaikka ihan mukavasti ne on pääsääntöisesti pihassa pysyneetkin niin siihenhän ei tarvita kuin yksi pieni lintu kun koirat ovat jo tipotiessään. Lisäksi työtä on myös teettänyt se, että jostain kumman syystä koirat vaan vaihtavat aina väriä tuolla ulkona. Niin ihanaa kuin tuo kevään tulo onkin niin kyllä se koirien jatkuva peseminen vaan alkaa kyllästyttää. No onneksi tilanne on ainakin täälä jo vähän helpottunut muutaman lämpimän päivän jälkeen, että ehkä se kesäkin sieltä vielä tulee. Yllä kuva kuraisesta Tepistä, joka tuskin malttaa pysyä paikallaan kuvausta varten. Alla kuvassa näkyykin eräs poikien lempileikeistä eli kepin noutaminen. Tosin sen palauttaminen kepin heittäjälle onkin sitten vähän eri juttu. Toisessa kuvassa Tepi vähän puhtoisempana ja kuvassa Tepi makaa, koska muuten siitä ei vaan ehtinyt napata kuvaa. Ja tämäkin otos oli kyllä melkoisen työn ja tuskan takana. :)

Sunnuntaina kävimme myös Kankaanpään ryhmänäyttelyissä pyörähtämässä, jossa tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki ja cavalierejä oli ilmoittautunut mukaan 50. Tällä kertaa lähdimme vain Titon kanssa, koska Tepi joutui korva- ja nielutulehduksensa takia jäämään kotiin. Ja kyllähän siinä itku Tepiltä pääsi, kun muut lähtivät ja Tepi joutui jäämään kotiin, mutta onneksi oli hoitajia joiden sylissä saikin sitten istua pahimmat harmitukset pois. Eikä meilläkään onneksi näyttelyissä mennyt tällä kertaa koko päivää, koska matkaa näyttelyihin oli vain noin 90 kilometriä, mikä tuntui melko lyhyeltä edellisten näyttelyiden reissaamisen jälkeen. No lähdettiin tosiaan aamulla kahdeksan aikoihin ajamaan kohti Kankaanpäätä ja oltiin ihan hyvissä ajoin paikalla ennen kehien alkua. Hyvin pian näyttelypaikalle saapumisen jälkeen kuitenkin ilmeni, että Tito ei tahtonut olla kovinkaan yhteistyökykyisellä tuulella. Sen verran jo Titoa tunnen, että epäilen hyvin vahvasti, että taisi olla vaan tyttökoirien ihanat hajut nenässä. No onneksi Tuomo vei Titon kehään ja ihan kohtuudella se menikin, vaikka vähän meinasi tuottaa vaikeuksia kun lihapullat ei paljon kiinnostaneet ja pää pyöri vain hajujen perässä. Ja minä jännitin kehän laidalla ihan hulluna, että mitä siitä esiintymisestä oikein tulee. No tuloksen puolesta se sitten menikin oikein hyvin. ERI:n ja luokkavoiton myötä paras uros kehään, josta tuloksena PU3 ja varaserti. :) Todella hienoa jatkoa Titon näyttelymenestykselle ja eihän sitä voi olla kuin tyytyväinen, jos huononakin päivänä noin hyvin menee. Vaikka kyllä se Titon esiintyminen ehkä vähäsen jäi silti harmittamaan. Mutta noh näin tällä kertaa ja iloisia ollaan varasertistäkin! :) Alla Titon poseerauksia.

Tässä vielä Titon arvostelu:

"Miellyttävä uros, jolla hyvät mittasuhteet. Erittäin hyvä lempeä ilme. Hyvä kuono-osa. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä eturinta. Hyvä silkkinen karvapeite. Liikkuu ja esiintyy hyvin." (Veli-Pekka Kumpumäki)

Ensi lauantaina onkin sitten vuorossa Vaasan KV näyttelyt. Nyt ehkä vähäsen treenaamaan ja etsimään jotain superherkkua kehään kiimaisten narttujen varalta. :)

Mätsärissä

Tänään oli Virpiniemessä Match Show ja päätettiinpä sitten lähteä poikien kanssa hakemaan vähän treeniä ja varmuutta näyttelyesiintymiseen. Lisäksi minä treenasin Titon kanssa ensimmäistä kertaa yhteistyötä kehässä. Tuomo kun on yleensä vienyt Titoa ja minä Tepiä.

No ihan mukavasti se sitten menikin, vaikka melkoisen kauan jouduimmekin odottamaan omaa vuoroamme, sillä ensin kehässä pyörähtelivät pienet pennut jonka jälkeen oli vasta pienien aikuisten vuoro. Lisäksi maneesi, jossa mätsäri järjestettiin oli kylmä. Oikeastaan taisi olla kylmempi kuin ilma ulkona, sillä maneesiin ei päässyt juurikaan aurinko edes paistamaan. No lopulta sellaisen kolmen tunnin odottelun jälkeen pääsimme kehään. Tepi ja Tuomo kävivät ensin hakemassa punaisen nauhan tai no näissä mätsäreissä jaettiin vaaleanpunaisia nauhoja, jonka jälkeen minä ja Tito haimme samanlaisen nauhan. Sitten odoteltiin vielä loppukehää, jossa Tepi ja Tito menivätkin peräkkäin, mikä ennakkoon vähän jännitti, mutta yllättävän hyvin se menikin. Odotin että Tepin perässä kävely tuottaisi Titolle enemmän vaikeuksia, mutta kiitos treenien, tuo sujui oikein mallikkaasti. No Tepi ei sitten tuolla loppukehässä enää sijoittunut, mutta Titolla meni sitäkin hienommin ja tuloksena oli punaisen loppukehän voitto! Ihan mahtava yllätys, mutta se ei niin kovin ilahduttanut, että voiton myötä jouduimme jäämään vielä Best In Show kehään, joka pidettiin kaikkien kehien päätteeksi ja näin ollen se tiesi lisää odottelua kylmässä maneesissa.

No ajatukset ja motivaatio saatiin vielä koottua BIS kehään ja niinpä astelimme Titon kanssa kehään seitsemän muun koiran kanssa. Jo itsessään pääsy tuonne BIS kehään oli hieno saavutus, mutta Titon sijoittuminen kehässä neljänneksi oli kyllä jo ihan yli odotusten! Että näin hienosti käynnistyi minun ja Titon yhteistyö kehässä. Niinpä pääsimme viimein lähtemään viiden tunnin seisoskelun ja odottelun jälkeen, kylmästä kohmeina, mukavien palkintojen ja iloisen mielen kanssa. :)

Tässäpä vielä linkki tuonne mätsäreitten sivuille. Sieltä löytyy tulokset ja lisää kuvia. Myös Kiddo ja Elvis ovat päässeet kuvaan. :)  http://sites.google.com/site/pohjoissuomenaj/match-show-21032010

Missä Puppe luuraa?

"Missä Puppe luuraa" on paitsi kirja lapsille ja lastenmielisille, niin myös usein toistuva "leikki" koiraperheen arjessa. Ai mitenkä: Aamutuimaan joutuu välillä miettimään, että millä perusteella koira yösijansa valitsee, ainakaan ahtaan paikan kammosta ei koiria voi syyttää...

Piilopaikkoja kyllä riittää, milloin koira makaa kenkien seassa, sängyn alla, pöydän takana tai verhojen alla. Kyllä yhden koiran aina löytää, mutta missähän kaksi Puppea voisivat luurata? Ai niin, oletko katsonut sohvan alta?

Kyllä sopu sijaa antaa, piilossakin. Leikki lienee tuttu myös muille, koiranomistajille ja lastenkasvattajille?

Vaikeuksien kautta voittoon

Lauantaiaamuna 5:30 olimme starttaamassa toiveikkaana Itä-Suomeen näyttelyreissulle, kohteena Enon ryhmänäyttelyt. Starttaamiseen meinasi reissu jäädäkin, lämmennyt talvisää kun teki tepposensa pari päivää seisseelle Carinalle ja vartin yrittämisen jälkeen piti myöntää ett' ei käynnisty ei.

Ei kun herättämään ensiksi viikonloppulomalla ollut alokas Kinnunen tuomaan laina-autoa, sit soittamaan neuvoja auton paremmin tuntevalta Saulilta Teuvan suunnalta, ja lähettämään Maarit koirien kanssa sisälle lämmittelemään. Hyvien neuvojen myötä starttaaminen onnistuikin jo ennen kuin Maarit ehti sisälle ja matkaan päästiin ihan omalla autolla kohtuullisesti 6:00, hyvin heränneinä.

Matkanteko sujui jo vähän paremmin, lumituiskussa läpi Kainuun auraamattomien teiden. Perille ehdittiin lopulta puoli tuntia ennen kehän alkua, joten nou hätä. Hyvin ehti ottaa muutaman treenikierroksen kehässä (oman) muistin virkistykseksi ja alkaa virittäytyä näyttelytunnelmaan.

Titon kanssa päästiin hetimiten pentujen jälkeen kehään ja yhteinen sävel ja tahto löytyikin vähintään tyydyttävästi. Titon hyvä vuoden aloitus sai jatkoa, ensin vaaleanpunaisen nauhan ja heti perään junioriluokan ykkössijan myötä. Tepin vuoro nuorten luokassa oli heti seuraavana ja Tepi seurasi "pikkuveljen" esimerkkiä vaaleanpunaisen nauhan ja luokkavoiton kera. Siinä sitä sitten oltiin, odottamassa paras uros -kehää kaikki neljä, pienen jännityksen kera.

Titon kanssa päästiin aloittamaan PU -kehä jonon kärjestä ja kärkipaikkaa saatiinkin pitää alusta loppuun, tuloksena todellinen yllätysvoitto, SERTI ja paikka ROP-kisaan, siis yli odotusten :). Tepi täydensi menestystä sijoittumalla PU-kehän neloseksi, joka onkin toiseksi paras sijoitus Tepin näyttelyuralle. Tepin arvostelu: "Hyvät mittasuhteet, koko ja luusto. Hyvä kallo-osa, lyhyt kuono-osa. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä ilme. Erinomainen ylälinja. Hyvä häntä. Hyvä rungon syvyys ja muoto. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu tasapainoisesti. Esiintyy ryhdikkäästi."
Yllä Tepin reissukuva, jossa korviakin jo löytyy...

PU-kehän jälkeen jäimme odottamaan narttujen kehien etenemistä ja aikaa löytyi nyt myös aamukahville. Kahvi meinasikin mennä väärään kurkkuun, kun kisakumppani tuli kysymään, et: "Miten noita sertejä oikeen saa?" Näin asiantuntijana tais tyhjentävä vastaus jäädä antamatta, sen verran ihmeissään oli vielä itekkin :) Ko. koiran, samoin kuin Tepinkin, näyttelyä vaikeutti paikalla juoksuaikaan ollut kisailija.

ROP-kehässä sitten kohtasimme kiimaisen kisasiskon, mikä hieman aiheutti päänvaivaa eteenpäin liikkumiselle. Tälläkin kertaa kärkipaikka piti ja Kajaanista mainiosti ROP-juniorin tittelillä alkanut vuosi kirkastui Enossa ROP:ksi. Tämäkö maistui paitsi Titolle (kuvassa), myös ylpeille omistajille :) Titon arvostelu: "Erinomaiset mittasuhteet ja luusto. Hyvä koko. Oikeapiirteinen, urosmainen pää ja ilme. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen ylälinja. Hyvä hännän asento. Hyvä rungon syvyys ja muoto. Hyvä raajarakenne. Liikkuu hyvin sivulta ja edestä. Takaliikkeessä hieman kapeutta."

Mitäs tämän jälkeen... Onneksi kehätoimitsija oli paremmin hereillä ku omistajat, ja kaikki tarvittavat laput tulivat vastaanotetuksi. Sit pokaaleja hakemaan, kamppeet kasaan ja eteenpäin ...

Meinas tohinassa ihan ryhmäkehä unohtua, joten etsimään lämmintä ruokaa Enosta, lauantaina klo 13:30. Ei löydy. No tähän hätään kylmä lihapiirakka menettelee ja takaisin näyttelypaikalle. Ryhmäkehä piti alkaa kolmelta, mutta odotetusti aikataulu venyy ja paukkuu, nyt melkein tunnin pitkäksi. Ryhmäkilpailussa starttaamme kärjen sijasta kolmantena, mutta enää sijoitus ei pidä, huolimatta Titon (kuvassa) komeasta poseerauksesta. Joten pääsemme jatkamaan matkaa kohti Leppävirtaa ja uusia seikkailuja.

Näin näyttelyvuoden 2010 toinen koitos on onnellisesti takana annettuaan ikimuistoisen ensimmäisen SERTI - ROP -kokemuksen sekä koiralle että omistajille.